"Remember, remember the fifth of November..."

Koska olen kerrankin ajoissa nukkuilemassa, päivitän vielä peiton alta pitkästä aikaa blogia. Viimeisimmän päivityksen jälkeen olen ehtinyt käymään Suomessa jo kahdesti, ensimmäisellä kerralla viivyin melkein pari viikkoa. Tämä reissu kuului suunnitelmiin ja sisälsi yhden tentin, jonka sujumisesta ei ole luotettavaa tietoa. Tällä kertaa sentään kirjailin edes jotain sinne paperiin. Ehdin myös rähistelemään alfa-beta-risteilylle, joka oli muuttunut melkoiseksi alfa-beta-gamma -risteilyksi, sen verran väkeä vanhalta kurssiltani oli mukana. Tuli vähän samanlainen olo kuin joskus biologian opiskelujen jatkuttua n vuotta, että eiköhän tämä ole jo nähty. Kivaa kuitenkin oli, mutta ehkä ensi vuonna voi jo harkita jättävänsä väliin.

Toinen Suomen reissu oli viime viikonloppuna, lennot ostin hetken mielijohteesta torstai-iltana, perjantaina sitten reissuun ja maanantaina aamulla takaisin ja suoraan töihin. Tämä retki tuli täysin tarpeeseen, sen verran olin syönyt edellisellä viikolla sitruunaa täällä Keimbritzissä ollessa. Lisäksi pääsin ukkini 80-vuotissyntymäpäiville, joka oli ♥ Nyt on taas parempi mieli olla täällä ja puuhastella töissä.

Viime viikon torstaina oli Guy Fawkes Night, jolloin Cambridgen Midsummer Commonilla oli kokko sekä mahtavat ilotulitukset. Lisäksi siellä oli tivoli, jossa oli niin houkuttelevan näköisiä laitteita, että olisin varmasti joutunut testaamaan muutaman, ellei olisi ollut hoppu kotiin ostamaan lentoja.

Ensi viikolla suuntana Belfast...

tänä vuonna lokakuu on ihan ehjä

Suurin ongelmani tällä viikolla on ollut, ostanko mustat vai harmaat cardy ugg bootsit. Harmaat ovat kivemmat ja mustat sopivat paremmin erilaisten vaatteiden kanssa. Päädyin eilen tietysti harmaisiin kenkäsiin. Elämä ei voi olla kovin pielessä, jos ongelmat ovat tätä tasoa.

Olen juuri saanut töissä valmiiksi projektin, jonka kanssa olen tahkonnut jo puolitoista vuotta ja nyt pitäisi alkaa väsäämään artikkelia. Erinomaisen hyvä fiilis, kun saa jotain oikeasti valmiiksi. Tietysti oikeasti valmiiksisaaminen sisältää vielä sen artikkelin kirjoituksen ja julkaisun, mutta iloitsen jo etukäteen :) Toinen projektini on vielä täysin kesken ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen vietän täällä kehitysmaassa vielä keväänkin. Muut suunnitelmat siirtyvät eteenpäin, mutta tämän hetkiseen elämäntilanteeseen se sopii oikein hyvin. Kevät on sitä paitsi kivaa aikaa täällä ja Suomessa tulee juostua kuitenkin usein.

Huomenna äidin ja siskon kanssa Lontooseen viikonlopuksi. Siellä on tullut ravattua useamminkin viime aikoina, viimeksi toissapäivänä kaverin kanssa dinnerillä ja sitä edellisenä viikonloppuna katsomassa Avenue Q -musikaali. Hienoista aikomuksista huolimatta Brittein saarten turistiprojektini rajoittuu Lontooseen, joka on tosin tullut aika tutuksi ja yhteen tanhureissuun Stonehengelle. Ensi kuussa tulee sentään piipahdettua Belfastissa :)

Nyt tiskit ja viikonloppukamojen pakkaus, sitten ZZzzz...

♥

"Love and cough cannot be hid" -George Herbert

Tulipahan käytyä Suomessa rähisemässä ja nyt taas takaisin Keimbritzissä. Niinkuin voi kuvitella, Suomen reissu oli aikamoista tukka putkella huitelemista ja tentti ei oikein mennyt putkeen. Ensi kerralla pitää siis ottaa itseä niskasta kiinni ja raahautua kirjastoon, vaikka kuinka tekisi mieli nähdä kavereita. Tenttiahdingosta huolimatta oli loistava reissu, monet kivat bileet ja lettukestit, kaveritapaamiset ja 18 tyttösen sauna- ja uima-allasläträilyilta ♥ Facebookin tilastojen mukaan useimmin käyttämäni sana statuksissa on muuten ♥. Käytän sitä noin joka neljännessä statuksessa. Mistähän tämäkin kertoo, suuresta sisäisestä rakkaudesta vai pissismistä...

Nyt olen tosiaan takaisin Englannissa ja jo toista päivää kotona yskimässä keuhkojani pihalle. Toivottavasti huomenna voisi jo mennä takaisin töihin, hommaa on vaikka kuinka paljon ja tämä hengailu alkaa kyllästyttää. Päivät kuluvat tosiaan yskien ja reissuja peiton alta puuhaten. Taskussa lennot marraskuussa Belfastiin ja jouluksi pitkälle aurinkoon. Tosin aurinkoa katselen ehkä veden alta, siellä ajattelin taas viettää suurimman osan lomasta. Sisäinen rähinäreissaajani vähän murisee, mutta suuntana on todennäköisesti Hong Kongin kautta Thaimaa. Tavallaan olisi kivaa lähteä aina johonkin uuteen paikkaan, mutta molemmat ovat jo niin sydämessä, että niihin on aina ihanaa palata ja tällä kertaa tekee mieli oikeastikin rentoutua. Vaikka melkoista juoksentelua tästäkin reissusta tulee, eihän sitä paikallaan malta pysyä kuitenkaan :)

Lomia odotellessa siis...

"Life is what happens to you while you're busy making other plans"

Täällä Cambridgessa ollessa on tullut moneen kertaan mietittyä valintoja, joita on tehnyt ja sitä, kuinka erilainen todellisuus on aiemmin tehtyihin suunnitelmiin verrattuna. Varsinkin sitä olen miettinyt usein collegejen puutarhoissa ja pihoilla kuljeksiessa, että miten erilaista olisikaan ollut opiskella jossain ulkomailla niinkuin joskus teininä suunnittelin. Olin jo ehtinyt unohtaa koko suunnitelman, kunnes pari vuotta sitten vanhat ajatukset muistuttivat itsestään. Pienen muistutuksen avulla nämä unelmat palautuivat mieleen takaisin. Sitä en oikeastaan muista, missä vaiheessa suunta on alkanut muuttua, syyn toki kyllä. Kai ajatukset ovat vaihtuneet niin vähitellen, ettei mitään radikaalia päätöstä ole tarvinnut tehdä ja muistijälkikin on himmeä.

Tämä opiskeluasia, niinkuin kaikki muutkin elämän osa-alueet, joita olen hyvin aktiivisesti suunnitellut, ovat kulkeneet omia teitään. En voi sanoa, että juuri mikään olisi (ainakaan toistaiseksi) mennyt niinkuin joskus aikaisemmin olen ajatellut. Yhtäkään valintaa en kuitenkaan kadu, ja vaikka suuntaa on tullut muutettua useampaan otteeseen, kaikki on ollut vähintäänkin tarpeellista oman itsen kehityksen kannalta. Elämä on nyt hyvä näin, vaikka useampaan kertaan ei ehkä saakaan harjoitella. Moni isoista asioista on tapahtunut täysin sattumalta, ja jälkeenpäin ajatellen kaikki on ollut aika pienten asioiden ja valintojen varassa. Perhosvaikutus ja sitä rataa, en kai usko kohtaloon.

Silti uteliasta mietityttää, miltä elämä näyttäisi, jos olisi ne muutamat valinnat tehnyt aikaisempien ajatusten mukaisesti...

Tänään löydän itseni tilanteesta, jossa en oikeastaan edes osaa suunnitella. Kasvun paikka kai tämäkin, on helpompaa tehdä suunnitelmia ja muuttaa niitä sitten lennosta, kuin pitää kaikki avoimena.

ukkospilvi

Peiton alla kirjailtujen tekstien sarja jatkuu...

Tänään on kiukuttanut huolella. Monta aikaa olen kävellyt keskenäni kadulla hymyillen, mutta tänään ei ole sujunut mikään. Lähdin jopa kesken tanssitunnilta pois, kai ensimmäistä kertaa elämässäni, koska se oli niin äärimmäisen ja raivostuttavan paska, ja menin purkamaan angstia hetkeksi punttiksen hiihtotoosaan. Huomenna on vuorossa joogatunti, toivottavasti se sujuu entiseen malliin.

Nauroimme joskus työkavereideni kanssa kahvitauolla kahdelle rötväpipolleni, joista toinen on nimeltään möksäpipo ja toinen hyvänmielenpipo. Työkavereideni mielestä oli hienoa, että piposta voi heti päätellä, millä tuulella olen. Tähän tuli hyvin pian kommentti, että sen näkee aika kilometrien päähän ilman pipoakin. Näin se tuntuu olevan, en juurikaan osaa peitellä tunnetiloja, ja ne tulevat ilman filtteriä pintaan. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että niitä voisi hieman vaimentaa jotenkin myös omassa päässä, kun koskaan ei tunnu olevan tasaista. Toisessa äärilaidassa on tosin aika kivaa... :)

Varmaan tämä vieraassa paikassa oleminenkin korostaa näitä fiiliksiä jotenkin, punttikselta kotiin kävellessä tuli pari kertaa mieleen, että mitähän ihmettä täälläkin teen, vaikka oikeasti viihdyn ihan tosi hyvin. Samalla tuli iso ikävä kaikkia kavereita, onneksi on Suomen visiitti ensi viikolla tiedossa ♥ Sitten nähdään, murmelit!

﴾͡๏̯͡๏﴿

Pikainen päivitys sängystä, läppäri sylissä... kohta nukkumaan. Elämä asettuu täällä jotenkin uomiinsa, kävin alkuviikosta hommaamassa punttisjäsenyyden ja tänään raahasin itseni spinningiin, vaikka se onkin lajeista turhin. Ihan yhtä turha oli edelleen, ensi viikoksi onneksi ilmoittauduin tanssi- ja joogatunneille. Sali on suurinpiirtein Hilton, hienon hieno, ja 15 minuutin kävelymatkan päässä, kätevää.

Töissä olen puurtanut mutaatiolistojen kanssa ja pikkuhiljaa hyväksynyt idean, että täällä saattaa kestää kauemmin kuin olin alunperin ajatellut. Tulevaisuuden suunnitelmani ovat kuitenkin hyvin joustavat, joten en ehkä pistä pahakseni, vaikka olisinkin täällä hieman pidempään. Kavereita tulee käymään ovista ja ikkunoista, tällä pätkällä en ole yhtään viikonloppua ilman suomi-ihmisiä täällä, ja sekin on vain ja ainoastaan mukavaa. Varsinkaan, kun ei tarvitse hirmusti ravata ympäriinsä katselemassa nähtävyyksiä, kun niitä ei täällä niin kovasti ole.

Viime maanantaina olimme Lontoossa porukalla ensin Notting Hill Carnivalia ihmettelemässä ja sitten katsomassa Dirty Dancing -musikaalia. Notting Hill Carnival on Euroopan suurin katukarnevaali ja oli tosiaan näkemisen arvoinen. Mielellämme olisimme jääneet pidemmäksikin aikaa, mutta musikaali kutsui.




Ja sitten vielä yksi lempibiiseistäni...



ja vielä...

24 normipäivää

Taas takaisin Cambridgessa kolmen ja puolen Suomi-viikon jälkeen. Olipa sellaista tohinaa, etten ehtinyt blogiakaan päivittää kertaakaan. Nyt ovat kupla ja todellisuus menneet sekaisin, en enää tiedä, kummassa olen. Suomi-aika oli niin tapahtumatäytteistä, että se tuntuu nyt jo yhden Cambridge-päivän jälkeen täysin absurdilta unelta.

Muutamassa viikossa juoksin intensiivisalsakurssilla lähes joka päivä pari tuntia, kävin toisinaan töissä, lueskelin enemmän tai vähemmän tentteihin, tapasin miljoona ja miljoona kaveria, pätkäisin hiuksia reippaasti, kevyt fiilis muuten, kävin kuuntelemassa Madonnan konsertin ja Lily Allenia Flow'ssa, kiersin naamiaiset, terassi-illat ja parit muut pileet, vetelin elämän kokoiset tunnevuoristoradat läpi ja lopuksi vielä muutin tavarat pois Töölön kodista. Muutto täytti pari viimeistä päivää aika kokonaan, ja viimeisen kuorman kanssa ajelin ruuhkan keskellä kohti vanhempien kämppää kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Lopulta olin kentällä 45 minuuttia ennen lähtöä. Että tiukille meni. Hiukset harjaamatta ja yöpaidassa sitten matkustelin ensin tänne kehitysmaahan lentävällä koneella ja sitten metrolla pitkin ja poikin Lontoota, lopuksi junailin itseni Cambridgeen. Onneksi oli tämä kahden kattoikkunan kämppä täällä valmiina odottamassa, vähän nimittäin väsytti.



Päätin taas heittää järjen kokonaan menemään, sillä ei kovastikaan tee mitään. Mutta fiilis on ♥, joten mitäpä siitä järjestä...