Tässä on minun hyvin pelkistetty listani. Jos oikein paperille lähtisi kirjoittamaan, niin tulisi varmaankin huomattavasti pidempi ja yksityiskohtaisempi. Toisaalta elämää ei taida voida liikaa suunnitella.
Nämä valintani ovat ehkä vähän tylsiä(?), sillä pyrin poimimaan listalle sellaisia, joissa on oikeasti realistinen toteutusmahdollisuus ja jotka aivan oikeasti haluan tehdä, toiset vähän kevyempiä ja toiset vakavampia tavoitteita. Kuvat ovat täältä ja sieltä löytyy paljon värikästä ja aivan absurdia ihmeteltävää.
4 kommenttia:
Lasten hankinta on kyllä kummallinen itsestäänselvyys vielä nykyäänkin. En tarkoita sitä, että juuri sinä et olisi pohtinut tuota asiaa pitkällisesti eri kannoilta ja tullut omaan johtopäätökseesi (haaveesta päätellen) - näin voi olla ja varmaan onkin, fiksulta ihmiseltä kun vaikutat.
Mutta hienoja haaveita noin yleisesti ottaen!
Hmm, kummallinen itsestäänselvyys miltä kannalta? Äkkiseltään tulee mieleen ympäristöä ja väestönkasvua ajatellen maapallon kantokyvyn suhteen tai toisaalta esim. sen, ettei ole ollenkaan itsestäänselvyys, että niitä lapsia tulee, vaikka "tilaisikin". Ehkä ajattelit vielä jotain muuta?
Itse asiassa tuo oli ainoa noista, jonka kohdalla mietin jonkun aikaa, laitanko sitä tänne blogiin ollenkaan. Pohdittu kyllä on. Ei tosin ole tällä hetkellä ihan ajankohtainen juttu, eivät kyllä kaikki noista muistakaan :)
Blogiisi päätyminen oli hieno kokemus. Kiitos sinulle!
Itsekin äiti-ihmisenä tartun tuohon lapsenhankintaan: mielestäni lapsen saamista (halutessaan) saa pitää tietyllä tavalla itsestäänselvyytenä niin kuin terveyttä, parisuhteen pysyvyyttä ja työpaikan saantiakin. Kaikki eivät saa lapsia, mutta suurin osa haluavista kyllä enkä näe mitään syytä, miksi joidenkin lapsettomuuden vuoksi kaikkien olisi syytä raskaaksi pyrkiessään erityisemmin pohdittava, että mitä jos lasta ei kuulukaan. Harva varmaan pohtii avioituessaankaan, että uskaltaako jos tuleekin ero.
Kiva, kun eksyit tänne!
Totta, olet ihan oikeassa. Yhtä paljon sitä varmasti suree tilanteen sattuessa kohdalle, otti mahdollisuuden etukäteen huomioon tai ei, ja suurimmalla osalla kuitenkin onnistuu. Itse en ehkä enää osaa olla ajattelematta asiaa, niin paljon on nykyisen ja aiemman koulutuksen kautta tullut tietoa aiheesta.
En edelleenkään oikein tiedä, mihin ensimmäinen kommentoija viittasi. Ehkä siihen, että ylipäänsä päätös haluta lapsia ei ole itsestäänselvyys? Eikä (näinkään) tietysti ole. Kaipa tämä on sellainen asia, jonka ainakin meidän kulttuurissa jokainen voi miettiä ja itselleen perustella omien arvojen mukaisesti. Onneksi.
Lähetä kommentti