suurin onni on tuntea olevansa olemassa

perjantaitunnelmissa... ♪♫♪

2012-01-27T19:28:00.001+02:00

Uusi löytö, johon joku loistelias on änkenyt muppet-videon taustalle. Biisi on melko catchy! (saa nähdä, kuinka monta kuuntelukertaa kestää, ennen kuin boom-sha-clack-clack poraa reiän aivoihin.

Zee Avi - Concrete Wall

What is this all about?

Settle down, please don't yell or shout

The landlord, he lives downstairs

We'll get evicted

Please don't be too loud

You say I'm passive-aggressive

How can I not be?

When you're always talking at me

You say I'm unresponsive

And here you are

Talking over me

You make me wanna throw this shoe

Right through that concrete wall

Maybe you should pack your things

If it's that dreadful

Then just leave it all

Don't wanna keep on sharing my bed

With someone that I have to love less and less

Every time I try to make you smile

You say that I'm being a child

Well, I tried my best

You say that I need therapy

Well, my darling, so do you

Don't need for you to tell me

What is wrong in all I say or do

Please don't try to throw this shoe

Right through that concrete wall

Maybe you should pack your things

If it's that dreadful

Then just leave it all

"Education is learning what you didn't even know you didn't know." -Daniel J. Boorstin

2012-01-26T16:58:00.000+02:00

Vatsakurssi on lopuillaan, ensi viikolla on tentti. Tämän vuoden puolelle ovat mahtuneet sekä urologian että gastrokirurgian klinikkapäivät, pieni kasa nefrologian ryhmäopetuksia ja paljon patologian opetuksia. Jostain syystä vatsan alueen ongelmat ovat tuntuneet hyvin mielenkiintoisilta. Kurssin aikana keskitytään usean eri elimen sairauksiin, mukaan mahtuvat mm. maksa, sappi, haima, suolisto, munuaiset jne. Asioita tarkastellaan sekä sisätautiselta että kirurgiselta kannalta, akuutilta ja krooniselta. Vaihtelevaa ja monipuolista siis...

Tahti on ollut sopiva, ei liian kuormittava, kuten rintakipu ja hengenahdistus -jaksossa. Opetus on sisältänyt enemmän rautalangasta vääntämistä kuin useat aiemmat kurssit - kuinka toimia tietynlaisissa tilanteissa, milloin lähetetään heti eteenpäin, milloin esim. seuraavana päivänä. Selvennöksenä siis, että rautalanka on tässä vaiheessa vain ja ainoastaan positiivinen asia.

kuva täältä

Tämäkin kurssi sisältää siis paljon perusasioita ja tutummaksi tulivat mm. monet joka paikassa vilisevät labratutkimukset. Tässä vaiheessa opintoja jonkinlainen tiedon verkko on jo olemassa, osittain kattavakin, mutta paljon isojakin aukkoja löytyy. Yllättävän iso osa asioista menee lokeroon "tiedän, että tällainen tauti/ tutkimus /oire on olemassa, mutten oikeastaan tiedä, mikä se on / mitä sillä tutkitaan / mistä se johtuu. Monet näistä kliinisen vaiheen kursseista täyttävät noita valmiiksi "mukatiedettyjä" kohtia hyvin tehokkaasti. Toki aivan uuttakin tietoa mahtuu mukaan paljon ja varmasti iso osa pienimmistä nippeleistä jää tässä vaiheessa oppimatta.

Ensi viikon jälkeen alkaa klinikkavaiheen viimeinen isompi kurssi, endokrinologia ja onkologia, jossa tutustutaan hormonijärjestelmän ongelmiin sekä syöpätauteihin. Myöhemmin keväällä vuorossa ovat vielä sisätautien, kirran ja anestesiologian harjoitteluviikot, sekä anestesiologian ja silmätautien kurssit, ja muuta sälää.

been there, done that

2012-01-24T22:29:00.001+02:00

Noniin. Edellisen postauksen bucket listin hengessä, ja edelleen niin väsyneenä, etten jaksa kirjoittaa mitään oikeaa, poimin kuvia selaillessa "muutaman", jonka olen tämän lähes 30 vuoden aikana ehtinyt tekemään/näkemään. Kuvien joukosta pomppasi vastaan yksi, jos toinenkin jo koettu asia... :)

"Every man dies. Not every man really lives." -William Wallace

2012-01-19T23:05:00.001+02:00

Vähän myöhässä olevien uudenvuodenlupausten sijaan päätin koota bucket listin...

Tässä on minun hyvin pelkistetty listani. Jos oikein paperille lähtisi kirjoittamaan, niin tulisi varmaankin huomattavasti pidempi ja yksityiskohtaisempi. Toisaalta elämää ei taida voida liikaa suunnitella.

Nämä valintani ovat ehkä vähän tylsiä(?), sillä pyrin poimimaan listalle sellaisia, joissa on oikeasti realistinen toteutusmahdollisuus ja jotka aivan oikeasti haluan tehdä, toiset vähän kevyempiä ja toiset vakavampia tavoitteita. Kuvat ovat täältä ja sieltä löytyy paljon värikästä ja aivan absurdia ihmeteltävää.

Darling it's better, down where it's wetter... ♪♫♪

2012-01-17T17:17:00.002+02:00

Under the sea
Under the sea
Darling it's better
Down where it's wetter
Take it from me
Up on the shore they work all day
Out in the sun they slave away
While we devotin'
Full time to floatin'
Under the sea

-Under the Sea, from The Little Mermaid

Tässä siis tunnelmia Sansibarin lähellä olevan Mnemba-atollin riutoilta... Iloista viikkoa kaikille! Postaukset saattavat olla hieman harvemmassa jonkin aikaa, koulu- ja muita kiireitä edessä.

elvytystaitojen elvytystä

2012-01-12T22:41:00.001+02:00

Tänään aamulla kertailimme ensimmäisenä vuonna opittuja elvytystaitoja, painelu-puhalluselvytystä ja defibrillaattorin käyttöä. Kertaus olikin paikallaan, niin monta vuotta on jo vierähtänyt edellisestä, ja tutkimusten mukaan taidot alkavat ruostua jo puolessa vuodessa. Lisäksi harjoittelimme intuboimista, joka osoittautui nukeilla yllättävän hankalaksi, erityisesti hampaiden varominen oli vaativaa, joskin todellisessa tilanteessa hyvin suotavaa.

kuva täältä

Opetuksessa kerrattiin näppäriä kikkoja, kuten sen, että oikean rytmin painalluksiin saa, jos painelee BeeGeesin Staying Alive -biisin tahdissa. Toimii myös, jos hyräilee biisiä itsekseen päässä, niin tutusta kappaleesta on kuitenkin kysymys.

Ainakin intuboimista pääsemme harjoittelemaan enemmän myöhemmin kevään ane-viikolla, sitä ennen on mahdollista (ja suotavaa) käydä harjoittelemassa lisää nukeilla. Vitosella tai kutosella on tulossa vielä elvytystentti ja sen jälkeen taitoja on ylläpidettävä tietysti elämää varten.

"All I know is that every time I go to Africa, I am shaken to my core." -Stephen Lewis

2012-01-10T15:41:00.002+02:00

Reissusta palanneena ja ~~levänneenä~~ monta uutta kokemusta rikkaampana ja ajatuksia täynnä...

kuva täältä

Afrikka... mitä siitä edes sanoisi? Värikäs, elämää täynnä, ihana ja kamala. Kahdessa viikossa ehti nähdä yhdestä maasta vain pienen siivun, kamera tosin söi itsensä kylläiseksi. Täytyy palata pidemmäksi aikaa, nähdä enemmän, nähdä kunnolla.

kuva täältä

Opiskelu jatkuu taas ja seuraavana etappina kevään lopussa häämöttää ensimmäinen työpaikka lääkärin sijaisena. Samaan aikaan jännittävää ja pelottavaa.

Opiskelun lisäksi kevään täyttää speksi, tulkaa kaikki katsomaan!

P.S Kuvia ja tarinaa reissusta, kunhan saan kahlattua läpi kameran syömät noin 5000 kuvaa...

“Cheers to a new year and another chance for us to get it right.” -Oprah Winfrey

2011-12-31T13:00:00.002+02:00

Iloista uutta vuotta ja terveiset kaukaa!

Ensi vuonna jatketaan, edessä on tapahtumarikas vuosi. En malta odottaa!

kuva täältä

"At Christmas play and make good cheer, for Christmas comes but once a year." -Thomas Tusser

2011-12-23T19:00:00.002+02:00

Joulukuun aikana olen juonut varmaankin 20 litraa glögiä, syönyt glögin lisukkeeksi vaadittavan määrän joulutorttuja ja maistellut mm. näitä kavereiden tekemiä pirteitä pipareita...

Suurimman osan lahjoista hommasin Vanhan joulumyyjäisistä, jotka eivät näköjään petä koskaan. Hulluksi melkein tulee kaikkien ihanien tavaroiden keskellä ja tsellekin tekisi mieli ostaa vaikka mitä... ja jotain saattui ehkä tarttuakin mukaan :)

Nyt kiireet ovat ohi ja aion jatkaa postauksen alussa mainittua, hyväksi todettua linjaa.

Lopuksi vielä tunnelmaa jouluisesta Pariisista 2009...

Joulumieltä ja -iloa kaikille! Muistakaa katsoa Lumiukko huomenna!

...ja vielä ihan viimeisenä bonuksena Lumiukko-piirretystä tuttu Walking in the Air -biisi versiona, jossa lapsena suositun cover-version laulanut Aled Jones laulaa itsensä kanssa aikuisena, vai miten tämän nyt parhaiten ilmaisisi... (alkuperäisen piirretyssä olleen version lauloi Peter Auty)

"A woman is never sexier than when she is comfortable in her clothes." -Vera Wang

2011-12-20T23:15:00.003+02:00

Löysin viime perjantaina unelmieni hääpuvun. Oikeastaan olin löytänyt sen jo aiemmin, mutta halusin vielä testata, oliko aiempi tunne todellista rakkautta vai vain hetken huumaa. Tein jälleen uuden sovituskierroksen Helsingin morsiuspukuliikkeissä, ja päivän päätteeksi sovitin vielä vanhaa suosikkiani ja se oli edelleen täydellinen ♥

En vielä linkitä kuvaa puvusta tänne, koska haluan pitää sen salaisuutena. Lupaan kuitenkin laittaa kuvan häiden jälkeen.

kuva täältä

Puvun etsiminen on ollut hauskaa, on saanut ihastella todella kauniita mekkoja ja toisaalta salaa myyjän huomaamatta naureskella, kuinka typeriltä tietynlaiset mallit näyttävät päälläni. Kaikki ei sovi kaikille, se tuli todellakin huomattua.

kuva täältä

Toisaalta opin syksyn kestäneen, hieman laiskasti toteutetun puvunmetsästysprojektin aikana tietämään ja tunnistamaan hyvinkin tarkkaan, minkä malliset puvut minulle sopivat parhaiten. Lopulta löysin yhden tietyn valmistajan malliston, jonka jopa suurin osa kokeilemistani puvuista istui lähes täydellisesti saaden muut näyttämään vain ihan hyvältä. Tästä mallistosta valitsemani pukukin on.

kuva täältä

Kävin sovittamassa pukuja Juhla-asussa, Niinattaressa, Stockmannin hääpalvelussa, Kaunis Morsian -liikkeessä sekä Stilissimassa. Sain lähes kaikissa erinomaista palvelua, yhdessä oli vaikea olla nauramatta ääneen, kun myyjä piti niin topakan luennon siitä, mikä on valkoinen ja mikä ei, ja nyöritti pukuja päälleni niin vimmatusti, että jokaisella nykäisyllä horjahdin aina taaksepäin ja myyjän piti ottaa vastaa. En sentään kaatunut.

kuva täältä

Olin onnistunut kasaamaan itselleni melkoiset paineet puvun kanssa. Häiden on kuitenkin tarkoitus olla ainutlaatuinen tapahtuma elämässä ja jokaiselle tytölle, jonka sisällä asuu pieni prinsessa, hääpuku on hyvin oleellinen osa hääpäivää. Minulla oli etukäteen joitain ajatuksia siitä, mitä haluan, mutta monet niistä olen hylännyt sovitusten myötä. Tietyt mielipiteet kuitenkin säilyivät ja valitsemani puku täyttää oikeastaan kaikki toivomukset/vaatimukset, jotka vielä monen kymmenen puvun sovituksen jälkeen tuntuvat järkeviltä.

kuva täältä

En voi väittää, että olisin tiennyt heti saatuani puvun päälle, että tässä se nyt on. Tiesin pitäväni siitä valtavasti, mutta halusin vielä harkita ja sovittaa lisää pukuja fiiliksen vahvistamiseksi. Ehkä olen lukenut liikaa internetin hääkeskustelupalstoja, jossa jotkut onnettomat haikailevat muiden pukujen perään ostettuaan jo jonkun. Luulen, ettei minun kuitenkaan enää tarvitse roikkua hääpukuvalmistajien sivuilla selailemassa mallistoja, en sitä tosin kovin ahkerasti ole tähänkään mennessä tehnyt. Nyt voi keskittyä muihin hääjuttuihin, onneksi isot hommat ovat hoidossa ja on aikaa miettiä niitä pienempiäkin rauhassa.

kuva täältä

ihanat ♥

2011-12-18T16:18:00.000+02:00

“A home without books is a body without soul.” -Marcus Tullius Cicero

2011-12-15T17:35:00.001+02:00

Lahjanhakureissulla Akateemisesta tarttui mukaan lukemista lentokoneeseen. Rakastan lukemista, mutta lukukausien aikana tulee luettua todella vähän muuta kuin koulukirjoja, jos ollenkaan. Opiskelijan ikuinen piina - jatkuva tunne, että pitäisi olla tekemässä koulujuttuja - rasittaa kovasti suhdettani kaunokirjallisuuteen. Huomenna alkavan joululoman aion kuitenkin ottaa rennosti ja nauttia elämästä, ja ihanista kirjoista, vaikka hommia onkin rästissä.

Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta - kirja, jonka olen jo pitkään halunnut lukea, kertoo kahden ihmisen kohtaamisesta Afrikassa. Sukupolvensa omaksitunnoksikin kutsuttu kirjailija on asunut Afrikassa ja puolustaa ihmisoikeuksia.

kuva täältä

David Nichollsin One Day - kirja, jota on kehuttu kovasti ja jonka pohjalta on vähän aikaa sitten tehty elokuvakin, jota en tosin ole nähnyt. Tarina kertoo kahden ihmisen tapaamisista samana päivänä 20 vuoden ajan. Tämän enempää en tästä tiedä, mielenkiinnolla odotan.

kuva täältä

Kathryn Stockettin The Help - toinen kirja, josta on hiljattain tehty elokuva, jota en myöskään ole nähnyt. Kirja kertoo 1960-luvun Mississippistä, jossa tummaihoiset naiset työskentelivät valkoisten talouksissa kotiapulaisina. Kirjan takakannen teksti: "Enter a vanished world: Jackson Mississippi, 1962. Where black maids raise white children, but aren't trusted not to steal the silver..." kertoo paljon.

kuva täältä

Elizabeth Gilbertin Committed - kertoo jatkoa Eat, Pray, Love -kirjassa alkaneelle tarinalle sekä rankan avioeron kokeneen kirjailijan ajatuksista ja peloista uuden avioliiton solmimisen suhteen.

kuva täältä

Oliver Sacksin The Man Who Mistook His Wife for a Hat - sokerina pohjalla erittäin hieno kirja, yksi lempikirjoistani. Neurologian professorin kirjoittamia tarinoita mieleenpainuvimmista potilaistaan. Tämän ostin, jotta voisin palauttaa isälleni hänen omansa, jonka kidnappasin jo vuosia sitten. Kuuluu kirjoihin, joiden haluan ehdottomasti löytyvän hyllystäni.

kuva täältä

Huomenna viimeiset kolme tuntia koulua ja sitten joululomalle... ♥

häämusiikki ja valinnan vaikeus... ♪♫♪

2011-12-13T21:39:00.004+02:00

Olin jokin aika sitten häissä, jossa vihkimistilaisuudessa ennen varsinaista häämarssia kanttori soitti Somewhere over the Rainbow'n hääparin lasten kävellessä pitkin kirkon käytävää. Tämä kappale, joka on niin tuttu, ja kuitenkin yllättävä valinta tähän tilanteeseen, loi todella ihanan ja positiivisen tunnelman.

kuva täältä

Tästä inspiroituneena olen alkanut etsiä vähän vastaavia kappaleita, joita voisi soittaa joko sisään- tai ulosheittomusana omissa häissä. Mielessä on pari aivan ihanaa, yksi erityisesti, mutta se on valssi ja sellainen sisääntulo"marssina" tuntuu vähän hassulta. Todennäköisesti alkaisin rauhallisen kävelyn sijaan automaattisesti hieman pyörähtelemään ja keinumaan, ja koko homma muuttuisi ihanan romanttisesta hullunkuriseksi vaappumiseksi ja täydeksi farssiksi.

Onneksi näitä ehtii vielä miettiä useampaankin otteeseen. Jos jollain on jotain kuningasideoita, otan ilolla vastaan...

"Kun vatsa puhuu, järki vaikenee." -arabialainen sananlasku

2011-12-12T13:32:00.002+02:00

Taitaa olla taas koulukuulumisten vuoro...

Tänään alkoi vatsa-kurssin kolmas viikko, ja samalla viimeinen viikko ennen joululomaa. Kuten aiemmin jo mainitsin, vatsakurssiin kuuluu gastroenterologia, gastrokirurgia, urologia, nefrologia, vatsan alueen infektiot sekä alueen radiologia. Tähän mennessä olemme keskittyneet lähinnä kirurgiaan, sisätauteja on ollut jonkun verran. Akuutti vatsa, eli äkillinen vatsakipu, on tullut tutuksi, tosin se taitaa säilyä melko pelottavana kapiittelina, kunnes työelämä tuo mukanaan hieman kokemusta.

kuva täältä

Jostain syystä pidän tästä kurssista kovasti. Se sisältää paljon asiaa, muttei ole kuitenkaan ihan niin kuormittava kuin edellinen. Lisäksi tämän parin viikon jälkeen tuntuu siltä, että on jo oppinut ihan hurjasti verrattuna muiden kurssien pariin ensimmäiseen viikkoon. Vatsakurssin sisältö on laaja, mutta vaikuttaa kuitenkin hallittavissa olevalta. Omia potilaita on puolet edellisen kurssin määrästä, joka myös osaltaan helpottaa.

Toistaiseksi olen siis erittäin hyvällä fiiliksellä. Syksy alkaa kuitenkin painaa päälle, joten joululoma on paikallaan. Vielä neljä päivää ja sitten... Jouluvalot tuikkivat jo ikkunassa ja pipareita ja torttuja on leivottu useampaan otteeseen. Lahjat taitavat kuitenkin jäädä ensi viikon hommaksi.

kuva täältä

unohdettuja reissuja vol. 2

2011-12-10T14:26:00.004+02:00

Nyt, kun pääsin vauhtiin, lisäilen saman tien toisenkin puuttuvan reissun kuvat. Luulen, että jostain syystä koko kolmen viikon pyrähdys on jäänyt täysin mainitsematta blogissa. En ainakaan löydä siihen mitään viittausta. Edellisessä marraskuussa kävimme Pohjois-Irlannissa ja siitä löytyy kuvat, seuraavat tarinat keskittyvätkin Suomeen muuttoon. Olen nähtävästi muutenkin ollut melko laiska päivittämään blogia tuolloin ja tämä reissu oli kovin ex tempore, joten ennakkofiilistelyille ei kai ollut juuri aikaakaan. Joka tapauksessa joululomalla 2009 vietimme kolme viikkoa reissussa, joka kulki vahingossa Pariisin kautta ja tarkoituksella Bangkokissa, Etelä-Thaimaan Raya Yailla, Khao Lakissa ja Ao Nangissa, sekä lopuksi pysähdyimme Hong Kongissa muutamaksi päiväksi. Tarkoitus oli todellakin levätä, joten valitsimme jo aiemmin hyväksi todetut, tutut paikat. Tässä näitä kuvia nyt kuitenkin...

joulumarkkinat Pariisissa

One night in Bangkok and the world's your oyster...♪♫♪

kelluvat markkinat

Raya Yai

ystävämme Noi

Ao Nang

Ko Phi Phi Don

Hong Kongista kuvia on vähän, koska kaikilta muilta reissuiltani sinne on paljon parempaa materiaalia, enkä halua laittaa tänne sekundaa. Pitää joskus palata niihin muihin reissuihin... Aiemmassa tekstissä, jossa on kuvia New Yorkista, viittasin siihen, ettei NYC ylettänyt ihan ykköskaupungiksi listallani. Tämä on nyt se ainoa ja ensimmäinen... Hong Kong ♥

Tämä(kin) reissu oli ihana, ja pari viikkoa sen jälkeen alkoikin yhteinen elämä Suomessa ♥

kauneinta ikinä

2011-12-08T22:50:00.003+02:00

David Attenborough - Wonderful World

"The glamour of it all! New York! America!" -Charlie Chaplin

2011-12-07T18:17:00.001+02:00

Illan iloksi päätin laittaa tänne muutaman kuvan viime vuoden pääsiäisreissulta, josta en jostain syystä tämän enempää tullut ikinä kirjoittaneeksi. Yhdysvalloissa olen vieraillut useampaankin otteeseen, mutta viime vuoteen saakka NYC oli näkemättä. Siitä muodostui ehdottomasti yksi suosikki-suurkaupungeistani, ykkössijaa se ei kuitenkaan vie ;)

brooklyn bridge - tämä kuva päätyi myös olohuoneemme seinälle canvas-tauluna

maisemia helikopterista

se puisto

time square

coney island

Drive

2011-12-06T21:04:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kävin katsomassa elokuvan Drive. Kyseinen leffa on voittanut mm.Cannesin elokuvafestareilla palkinnon parhaasta ohjauksesta. Sellainen se olikin, kriitikkojen suosikki... todella hieno, mutta ajoittain hieman tylsä. Tänään olisin kuitenkin kaivannut jotain, joka tempaa ajatukset mukaansa, enkä sellaista, joka antaa niille liikaa tilaa. Nautin kuitenkin siitä, miten erilaisia keinoja elokuvassa käytettiin tiettyjen tunnelatausten aikaansaamiseksi ja asioiden välittämiseksi yleisölle, kuin perus hollywood-pätkässä. Musiikki oli ajoittain myös kovin vaikuttavaa.

Collage feat. Electric Youth - A Real Hero

...it goes on.

2011-12-05T09:00:00.000+02:00

Ja tänään on taas tällainen päivä...

kuva täältä

Tämä on ollut aiemminkin blogissa, ehkä jonkun tekstin otsikkona tai muuten, mutta sopii myös tähän hetkeen:

"In three words I can sum up everything I've learned about life. It goes on."
-Robert Frost

rakkaudesta kumisaappaisiin

2011-12-04T12:50:00.001+02:00

Syksy tuntuu venyvän, eikä pakkanen ole vielä kunnolla ulottunut pääkaupunkiseudulle. Siksi haluan tänään kirjoittaa rakkaudesta kumisaappaisiin.

kuva täältä

Kun olin lapsi, kumisaappaita käytettiin lähinnä päiväkodin pihalla kurahousujen ja -hanskojen kanssa, tai mökillä. Ne eivät mahtuneet tyylikkään pukeutujan valikoimiin. Muistan nauraneeni äitini vanhalle luokkakuvalle, jossa noin puolilla luokan oppilaista oli kumisaappaat jalassa. Myöhemmin tulivat muotiin Nokian Hai-saappaat ja ne avasivat ovet myös muillekin kumisaappaille kaupungin kaduilla. Tyylikkyydestä on edelleen varmasti useita mielipiteitä, minut ja suuret massat ne ovat kuitenkin valloittaneet.

kuva täältä

En vaihtaisi omiani enää mihinkään. En oikeastaan edes omista kunnollisia syyskenkiä, sillä täydellisempää yhdistelmää, kuin villasukat ja kumisaappaat, ei voi olla. Myönnän vieväni fanituksen hieman pitkälle, mutta silmissäni mukavuus nostaa kumisaappaiden pisteet taivaisiin. Tänäkin syksynä olen käynyt tumma puku -pukukoodilla varustetuissa juhlissa kumisaappaiden kera. Toki minulla oli vaihtokengät itse juhlia varten mukana, mutta sain perääni muutaman kummastuneen katseen, lähinnä suomalaiseen tyyliin tottumattomilta turisteilta, kun pyyhälsin pitkin Helsingin keskustaa pitsihelmat hulmuten kumisaappaat jalassa. Enkä edes ollut ainoa, joka saapui juhliin näin tyylikkäänä. (todiste täällä)

kuva täältä

Kumisaappaat jalassa ihaninta on, että voi kävellä loiskutella pitkin katujen lätäköitä. Aluksi tämä vaati hieman totuttelua, lätäköitä kiertämään on niin tottunut. Piti aktiivisesti päättää, että nyt kävelen tuosta lätäköstä läpi. Pikku hiljaa nämä aikuiselämän tavat ja opitut inhibitiot hävisivät, ja nykyään seisoskelen onnellisena keskellä lätäkköjä antamatta sille ajatustakaan.

kuva täältä

"So, where's the Cannes Film Festival being held this year?" -Christina Aguilera

2011-12-03T13:28:00.000+02:00

Kävin eilen katsomassa uuden Twilight-leffan, joka yllättäen oli parempi kuin odotin. Tosin ennakko-odotukset olivat melko matalat. Kaikesta huolimatta onnistuin taas useaan otteeseen nauramaan väärissä kohdissa, kuten aiempiakin osia katsoessa.

kuva täältä

Kunpa hyvistä kirjoista tulisi automaattisesti hyviä leffoja... En tosissani nimittele Twilight-sarjaa hyväksi kirjallisuudeksi, niin takkuileva se monin osin on. Kaikista puutteista huolimatta kirjailija on kuitenkin onnistunut saamaan aikaan jotain, mihin monet muut eivät pysty - aiheuttamaan lukijalle täysivaltaisen addiktion. Luin kaikki kirjat pari kolme vuotta sitten yhdessä hujauksessa, käytännössä olin nenä kiinni kirjassa aina, kun se oli mahdollista, öisin aamun pikkutunneille asti. Töissä kärvistelin, kun piti odottaa työpäivän loppumista, että pääsi taas jatkamaan. Olisin halunnut lukkiutua toimiston komeroon lukemaan taskulampun kanssa.

kuva täältä

Mikähän siinä on, että kirjat niin harvoin muuntautuvat todella hyviksi elokuviksi? Usein tietysti on se ongelma, että elokuvan aikarajoissa ei ehdi tuoda esiin kaikkea, mitä kirjassa, jolloin pienet vivahteet ja motiivit tapahtumille jäävät epäselviksi tai kokonaan välistä, ja elokuvasta tulee sarja tapahtumia toisensa perään, vailla selitystä asioille. Tästä hyvänä esimerkkinä on Harry Potter -elokuvat, muutama vuosi sitten tehty Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuva sekä Eat Pray Loven elokuvaversio. Ylpeys ja ennakkoluulon koko pointti on siinä, miksi ja miten päähenkilöiden tunteet toisiaan kohtaan muuttuvat yhdestä äärilaidasta toiseen. Elokuvassa näytettiin parit tanssiaiset ja yhtäkkiä oltiinkin jo loppuratkaisussa, jossa ilman ymmärrystä henkilöiden sisäisestä ajatusmaailmasta ei ole juuri mitään järkeä.

Kapteeni Corellin mandoliini -kirjasta tehty elokuva oli myös kirjan täysi rai****s (sana, jolla en halua blogiini päädyttävän google-haun kautta). Kyseinen kirja on yksi hienoimmista, jonka olen elämäni aikana lukenut, ja elokuva taas täysin tyhjänpäiväistä paskaa. Toki monia hyviäkin elokuvia on tehty kirjojen pohjalta. Tähän tuntuu myös vaikuttavan se, kumman näkee/lukee ensin. Jos on lukenut kirjan ensin, pienetkin muutokset juonessa saattavat häiritä ja ärsyttää.

Kaikkein harvinaisinta tuntuu olevan se, että kirjan pohjalta tehty leffa olisi parempi kuin alkuperäinen kirja. Oikeastaan ainoa mieleentuleva esimerkki tällaisesta on Forrest Gump.

kuva täältä

Tämän mäyhän jälkeen jatkan hommien välttelyä katsomalla leffaa, joka ihan varmasti on täysin turha, eikä perustu yhtään mihinkään.

talvituunausta, joulunodotusta ja blogistatistiikkaa

2011-12-02T14:54:00.003+02:00

täältä

Joulukuun alun kunniaksi päätin muuttaa blogin ulkonäköä hieman talvisemmaksi. Syksyn lehdet ovat jo tippuneet puista ja nyt myös blogista, seuraavaksi odotellaan lunta tänne Etelä-Suomeenkin. Ajattelin, että olisi hauska jakaa lukijoillekin vähän blogin tilastoja ja tänään on sen aika...

Välillä tänne päädytään, mitä ihmeellisimpien hakusanojen perässä. Viime aikoina hakusanoja ovat mm. olleet "jäämeri", "rannekipsi", "projekti sarjakuva" sekä "freud onni". Kestosuosikkeja ovat "korjaamo brunssi", "arabiemiraatit", "disappointment", jonka lisäksi "pettymys" ja sen variaatiot ovat yleisiä. Jostain kumman syystä hakusana"fyysisesti" ilmaantuu myös usein listalle. Ehdottomasti eniten tänne päädytään käyttämällä hakusanana blogin vanhaa nimeä "Ostetaan punaista lankaa" ja seuraavaksi eniten hakemalla nykyisellä nimellä, huolimatta siitä, että nimen vaihtumisesta on aikaa jo ainakin... en edes muista, kuinka kauan. Pari vuotta?

kuva täältä

Viimeisen kuukauden aikana blogissa on käynyt 2628 vierailijaa. Koko olemassaoloajalta kävijämäärää en tiedä, sitä ei ole blogspotin palvelussa saatavilla kuin parin viimeisen vuoden ajalta ja nettilaskurit tuppaavat kaatumaan ja laskemaan muutenkin omiaan. Eniten vierailijoita tulee blogilistan kautta. Seuraavaksi eniten Googlen kautta ja kolmanneksi eniten suoralla osoitteella. Useat tulevat myös muiden blogien kautta.

kuva täältä

Postauksia on tällä hetkellä yhteensä 266. Suosituimmat tekstit viimeisen viikon ajalta näette sivupalkista. Oletusarvoisesti tässä kohdassa on suosituimmat tekstit of all time, mutta muutin sen viikon suosituimmiksi, jotta tekstit hieman vaihtuisivat. Koko blogin historian suosituimmat tekstit ovat tässä:

♥♥♥♥
kevättunnelmissa
"Mennyttä ei takaisin voi saada, eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan"
pettymysten hallinta
kandi!
Mitäpä jos - Samuli Putro
me-me-meemi 2.0
Costa Rica - Pura Vida!
smurffit Lapissa retkellä
"Remember, remember the fifth of November..."
Olen myös ottanut projektiksi kuvittaa vanhoja tekstejä, edeten nykyhetkestä järjestyksessä taaksepäin. Käykäähän kurkkimassa :)

Piparintuoksuista joulukuun alkua kaikille, toivottavasti muidenkin joulukalenterien luukuista on paljastunut mieluisia yllätyksiä!

stressipallona luokses pompin... ♪♫♪

2011-11-30T17:06:00.003+02:00

Mikä avuksi, kun olo on jatkuvasti stressaantunut?

kuva täältä

Syksyn viimeinen tentti on ohi, mutta stressi ei siitä huolimatta laukea. Maanantaina alkanut uusi kurssi iski kasvoille märän rätin lailla, eikä joulunalusrelailusta taidakaan tulla mitään. Lisäksi edellisen kurssin potilastekstit odottavat vielä kirjoittamista ja kasa pieniä hoidettavia hommia kasvaa kasvamistaan. Sosiaalinen elämä on ollut pitkälti pausella koko syksyn ajan, sillä olen priorisoinut koulujutut sekä speksitouhut yli kaiken muun. Silti näitäkään kahta en ole ehtinyt hoitaa niin hyvin kuin olisin halunnut, puhumattakaan nukkumisesta, liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta ja yleisestä elämän säännöllisyydestä. Seuraava kuva tiivistääkin monen opiskelijan ongelman.

kuva täältä

Kaikesta huolimatta minulla on tänäkin syksynä ollut todella hauskaa. Koen olevani onnellinen. Kaipa sitä voi olla onnellinen ja stressaantunut samaan aikaan, toisen näistä voisin kuitenkin jättää hieman vähemmälle. Ahdistuneen ja väsyneen stressipallon sijaan haluaisin mieluummin olla sisäisesti rauhallinen ja rentoutunut. Ja kun nyt tälle tielle lähdettiin, haluaisin olla monta muutakin asiaa, jotka stressi vie pois, tai ainakin vähentää huomattavasti. Haluaisin olla hauskaa seuraa, spontaani ja istua kahviloissa viettämässä laatuaikaa ystävieni kanssa. Haluaisin olla huolitellumpi, ehtiä aamulla miettimäänä pidempään kuin minuutin, mitä laitan päälleni, ja ehtiä tekemään muutakin kuin juomaan kupin teetä ja huitaista ripsarit naamaan ja hiukset sotkuisesti kiinni. Vähistä unista johtuen kaikki aamun ylimääräiset minuutit käytän torkuttamiseen. Haluaisin ehtiä joogaamaan päivittäin nykyisen nollan sijaan. Haluaisin ehtiä lukemaan kirjoja, joita on pinoissa pitkin asuntoa, odottamassa vuoroaan, joka ei kuitenkaan ole tulossa vielä pitkään aikaan. Haluaisin olla hyvä opiskelija ja valmistautua huolella opetuksiin.

Haluaisin olla tätä:

kuva täältä

Lisää yleisiä haluamisia, ei pelkkään stressiin liittyviä, voi stalkata täältä. Toivotan muille rauhallisempaa loppuvuotta.

syksy kuvina

2011-11-27T21:32:00.002+02:00

Ja lopuksi ihanaa ja melankolista syysmusaa...

The Smiths - Please Please Please Let Me Get What I Want

hetkellinen helpotuksen huokaus

2011-11-26T13:12:00.000+02:00

Tuntuu ihan siltä kuin joululoma olisi jo alkanut. Koulua jatkuu vielä joulukuun puoleen väliin asti, mutta syksyn (ja koko vuoden) suurin ja viimeinen tentti on ohi. Rästissä on vielä viidet potilaspaperit, jotka pitäisi parin viikon sisällä kurssin päättymisestä palauttaa. Ensin pidän kuitenkin vapaan viikonlopun ja alkuviikosta käyn niiden kimppuun. Maanantaina alkaa vatsa-kurssi, jota odotan mielenkiinnolla. Kurssi jatkuu helmikuun alkuun asti ja sisältää gastroenterologiaa, gastrokirurgiaa, nefrologiaa ja urologiaa, ja näiden lisäksi, kuten lähes kaikki kurssit, infektiotauteja ja radiologiaa.

Ensi viikon jälkeen myös oman tiimini touhut speksin parissa loppuvat ainakin suureksi osaksi. Kevään puolella mukana oloni on vielä auki, mutta varmasti ainakin jotain pientä touhuilen. Toisin kuin tästä massiivisesta ja ahdistavasta riha-kurssista, speksihäröilystä luovun todella haikein mielin, vaikka se onkin vienyt koko syksyn ajan suurimman osan vapaa-ajastani. Toisaalta en malta odottaa, että koko homma saadaan kasaan ja näytökset alkavat keväällä pyöriä. Tulkaahan kaikki katsomaan!

Nyt, kun vapaa-aikaa on yhtäkkiä yllinkyllin, voi aloittaa joulufiilistelyn ja tehdä viimeiset matkajärjestelyt joululomareissua varten. Jos kerrankin saisi joululahjat ennen viimeisten päivien paniikkia hoidettua ja pitkästä aikaa jouluvalot ikkunaan. Piparkakkutalonkin voisi tehdä. Ja tulevia häitäkin ehtii taas miettiä. Löysin jo ajat sitten ihanan hääpuvun, joka toivottavasti edelleen roikkuu kaupassa, sillä en ole ehtinyt tehdä asialle mitään, oikeastaan edes miettiä sitä.

Tänään Valkotakkien syyskonserttiin. Iloista viikonloppua kaikille!

Tentti on jo ylihuomenna...

2011-11-23T19:08:00.001+02:00

... ja kuten huomaatte, epätoivo on syvä.

Tällä hetkellä käsittelyssä sydänsairauksien peruskaura, verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta. Seuraavana vuorossa erilaisten rytmihäiriöiden kertailu. Epäilen vakavasti aiemmin opeteltujen asioiden tippuvan ulos samaa tahtia, kun tungen pääni sisään uusia.

Tenttiahdinko...

2011-11-22T17:34:00.000+02:00

...on tarttuvaa!

karkinkorvikenonparellien kera tenttiahdinkokuopassa

2011-11-19T22:46:00.005+02:00

Lauantai-illan ahdinko... Luen EKG-kirjaa ja syön nonparelleja, koska karkkia ei ole. Melko pohjalla ollaan siis.

kuva täältä

Ensi perjantaina on RiHa-kurssin (rintakipu ja hengenahdistus) tentti, joka on suurin klinikkavaiheen tentti. Intensiivisestä speksailusta johtuen lukuaikaa on rajallisesti, mutta toivottavasti vielä tarpeeksi jäljellä. Suoraan sanottuna lähes mitään muuta elämää ei ole koko syksynä ollut, lukuunottamatta muutamia irtopalloja.

Kurssi on ollut pitkä, koko syksyn kestoinen, ja hyvin intensiivinen. Asiat ovat tärkeitä ja ensimmäisen lääkärin sijaisuuden lähestyessä paine oppia ne kunnolla on suuri. Viikonloppu ja ensi viikko pitäisi siis vielä jaksaa täysillä. Seuraavana maanantaina alkaa uusi kurssi, joka jatkuu vielä pitkälle uuden vuoden puolelle, joten pian saa vähän hengähtää. Lisäksi joululomaan ja reissuun ei ole enää pitkä aika.

Sukelluksia ja leijonien paijailua odotellessa käyn takaisin EKG-kirjan kimppuun, alkuviikosta sydän- ja keuhkotaudit haltuun...

kuva täältä

Video games... ♪♫♪

2011-11-16T20:23:00.004+02:00

Pitkästä aikaa biisi, joka ensikuulemalla nosti ihon vähän kananlihalle. En ole suuri musiikin tuntija, joten en oikeastaan osaa selittää, mikä, mutta jokin tässä kuulostaa hienolta. Lisäksi sanat ovat taas upeat, herättävät hieman ristiriitaisia tunteita jostain jo unohdetusta.

P.S Kerrankin olen ajassa mukana, tämä on julkaistu vasta kuukausi sitten :)

Video games - Lana Del Rey

Swinging in the backyard
Pull up in your fast car
Whistling my name

Open up a beer
And you say get over here
And play a video game

I'm in his favorite sun dress
Watching me get undressed
Take that body downtown

I say you the bestest
Lean in for a big kiss
Put his favorite perfume on

Go play a video game

It's you, it's you, it's all for you
Everything I do
I tell you all the time
Heaven is a place on earth with you
Tell me all the things you want to do
I heard that you like the bad girls
Honey, is that true?
It's better than I ever even knew
They say that the world was built for two
Only worth living if somebody is loving you
Baby now you do

Singing in the old bars
Swinging with the old stars
Living for the fame

Kissing in the blue dark
Playing pool and wild darts
Video games

He holds me in his big arms
Drunk and I am seeing stars
This is all I think of

Watching all our friends fall
In and out of Old Paul's
This is my idea of fun
Playing video games

It's you, it's you, it's all for you
Everything I do
I tell you all the time
Heaven is a place on earth with you
Tell me all the things you want to do
I heard that you like the bad girls
Honey, is that true?
It's better than I ever even knew
They say that the world was built for two
Only worth living if somebody is loving you
Baby now you do

(Now you do)

It's you, it's you, it's all for you
Everything I do
I tell you all the time
Heaven is a place on earth with you
Tell me all the things you want to do
I heard that you like the bad girls
Honey, is that true?
It's better than I ever even knew
They say that the world was built for two
Only worth living if somebody is loving you
Baby now you do

sunnuntaitunnelmissa

2011-11-13T23:39:00.001+02:00

Mukavan isänpäiväviikonlopun jälkeen sunnuntai-illassa soi iki-ihana Bay City Rollers... Tämäkin biisi on erinomainen esimerkki siitä, että pelkkää melodiaa kuuntelemalla jää huomaamatta, kuinka riipivä kappale oikeastaan onkaan.

Bay City Rollers - Bye Bye Baby

If you hate me after what I say
Can't put it off any longer
I just gotta tell ya anyway

Bye Bye Baby, baby goodbye.
Bye baby, baby bye bye.
Bye bye baby, don't make me cry
Bye baby, baby bye bye.

You're the one girl in town I'd marry
Girl, I'd marry you now if I were free
I wish it could be.
I could love you but why begin it
'Cos there ain't any future in it,
She's got me and I'm not free, so:

Bye Bye Baby, baby goodbye.
Bye baby, baby bye bye.
Bye bye baby, don't make me cry
Bye baby, baby bye bye.

Wish I never had known you better
Wish I knew you before I met her, Gee
How good it would be for me.
Shoulda told her that I can't linger,
There's a wedding ring on my finger,
She's got me and I'm not free, so:

Bye Bye Baby, baby goodbye.
Bye baby, baby ybe bye.
Bye bye baby, don't make me cry
Bye baby, baby bye bye.

Ensi kesän työpaikka...

2011-11-10T21:57:00.001+02:00

...on nyt taskussa!

kuva täältä

"The art of medicine was to be properly learned only from its practice and its exercise." -Thomas Sydenham

2011-11-08T18:00:00.000+02:00

Terkkuja terkkarista! Ensimmäinen päivä perusterveydenhuollon jaksoa takana. Viikon kestoinen kurssi käsittää kaksi kokonaista päivää terveyskeskuksessa, sekä avaus- ja lopetusluennot. Alunperin ymmärsin, ja näin mielestäni oli puhettakin koulussa, että potilaat olisivat lähinnä rintakipu ja hengenahdistus -kurssiin liittyviä. Ilmeisesti kuitenkin vastaan voi tulla mitä vaan. Samanaikaisesti hauskaa ja pelottavaa.

Meitä on aina kaksi kandia samassa terveyskeskuksessa. Tänään aamupäivällä tutustuimme taloon sekä seurasimme opettajalääkärin vastaanottoa. Iltapäivällä tutkimme yhdessä yhden potilaan, sekä molemmat yksin yhden päivän päätteeksi. Haastattelun ja tutkimisen jälkeen tulee opettajalääkäri paikalle, jonka kanssa yhdessä mietitään jatkoa. Erinomaisella seniorituella koko homma sujui mallikkaasti. Edessä on vielä toinen päivä samaisessa terveyskeskuksessa, jolloin molemmat tutkimme neljä omaa potilasta.

http://muppet.wikia.com/wiki/Kermit's_Doctor

Koulutukseen on tähän mennessä kuulunut hyvin vähän terveyskeskusopetusta. Ensimmäisenä vuonna seurailimme joitain aamupäiviä terkkarilääkärin vastaanottoa. Silloin oli muistaakseni lähinnä tarkoitus kiinnittää huomiota lääkärin ja potilaan kommunikointiin. Toisena vuonna olimme yhtenä päivänä neuvolavastaanotolla. Siinäpä se taisi olla. Sairaalaopetusta sen sijaan on lähes joka päivä koko klinikkavaiheen ajan. Erot näissä kahdessa maailmassa tuntuvat nyt yhden vertailupäivän perusteella huimilta. Terkkarissa asioita voi ajatella pidemmällä tähtäimellä, kaikkea ei tarvitse tehdä heti. Alkufiilis erittäin hyvä. Luulen, että on hyvin kasvattavaa nähdä vaihteeksi tavallisia ongelmia, eikä aina Meilahden supererikoisuuksia ja vaikeita keissejä.

:'(

2011-11-07T15:05:00.001+02:00

Muistatteko vielä tämän?

Tarina ei päättynytkään onnellisesti :(

koko juttu täällä

I know what I did this week...

2011-11-06T22:24:00.001+02:00

Well hello. Nyt koittaa viikon keräystekstin aika.

Päivät kuluivat erään keskussairaalan keuhko-osastolla harjoittelussa. Alkuviikosta tutkin keuhkopolilla pari omaa potilasta sekä seurasin polin vastaanottoja. Loppuviikon pyörin osastolla, seurasin kiertoja ja harjoittelin valtimoverinäytteen ottamista. Mahdollisuuksien mukaan seurailin myös bronkoskopioita, eli keuhkoputkien tähystyksiä. Minua ohjanneet seniorit olivat erittäin päteviä ja mukavia, kuin myös muu henkilökunta. Aamuisesta bussijumituksesta huolimatta viihdyin todella hyvin ja opin paljon. Jäi sellainen olo, että tähän sairaalaan palaan mielelläni joskus töihin.

Aikaisten aamuherätysten vuoksi rankan viikon perjantai-ilta alkoi speksin merkeissä sushilla ja jatkui Halloween juhlinnan keskelle Kallioon karaokebaariin, paikkaan jossa tuolit lensivät ja paikalle saapui tilannetta selvittämään poliisi ja rikkinäisiä korjaamaan ambulanssi. Itse en edes heittänyt mitään enkä ketään. Tänne se ei kuitenkaan päättynyt, vaan jatkui jatkumistaan. Harmittaa edelleen, kun kamera unohtui kotiin, ilta oli kaiken kaikkiaan hieman erikoinen ja hyvin hulvaton.

Eilen, lauantaina, merkityksellisiä olivat lähinnä Regatan pullat, ei muuta. Tuli todettua, että Regatan pihassa istuessa vilttien alla meren äärellä, on ihan kuin Rivieralla olisi, mutta kylmempää. Tänään taasen saavutettiin speksin suhteen yksi välietappi, jonka kunniaksi tiimimme kohotti maljan ja kilisteli, kuten aikuiset ja sivistyneet ihmiset tekevät. Sunnuntai kului siis hyvään tarkoitukseen.

Ensi viikko on myös harjoitteluviikko, tällä kertaa terveyskeskusharjoittelua. Olen vielä hieman pihalla, mutta oletan, että pääsemme tutkimaan sydänpotilaita. Lisäksi pitäisi käydä Meikussa tutkimassa omia potilaita ja vääntää edellisistä paperit kuntoon, jotta ne voisi vihdoin palauttaa ryhmäopettajalle.

Tässä oli tämän viikon kohokohdat ja ensi viikon setit, näillä mennään... Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Pariisin kevät - Meteoriitti

P.S Kaiken tämän lisäksi join tällä viikolla Turkista tuotua omenateetä, jonka ajattelin olevan todella hyvää, sillä turkkilainen omenatee on. Tämä oli kuitenkin jonkin sortin instant-versio, vihreää pulveria, jota sotkettiin kuumaan veteen. Maku muistutti lähinnä jotain kuumaksi lämmitettyä, esanssista lasten päärynäpillimehulitkua. Ulkonäkökin muistutti fairy-vettä. Yhtä makuelämystä rikkaampana jatkan elämääni eteenpäin.

Ping Pong - Helsinki

2011-11-02T22:19:00.001+02:00

Hei rakkaat ystävät, marraskuun iltojen iloksi päätin kuvittaa vuoden 2008 Hong Kong-Helsinki -junamatkan aikana kirjoitetut tekstit. Teknisestihän matka oli Trans-Mongolia nimeltään, tai oikeastaan bonusversio siitä, sillä perinteisesti Trans-Mongolia on Moskova-Peking -väli kuljettuna Mongolian kautta. Samat päätepisteet omistaa myös Trans-Mantsuria, joka kulkee vain Venäjän ja Kiinan kautta kiertäen Mongolian. Trans-Siperia, jolla usein viitataan myös näihin muihin reitteihin, on oikeastaan junareitti Moskovasta Vladivostokiin, eli kulkee siis vain Venäjän sisällä. Muut lähtevät laskeutumaan Siperiasta etelään Baikal-järven kohdalla.

kuva: http://www.monkeyshrine.com/info/route-map.php

Käykääpä vilkaisemassa, 11 000 kilometria ja monta tarinaa:

Ping Pong

kiimalaista sähellystä

PekingPekingPeking

Peking x sata

Kiinan muuri ja huono tuuri

Melko Kiina-painotteista näyttää olevan, tämä selittynee sillä, että erityisesti Pekingissä oli internet access joka päivä, toisin kuin monessa muussa paikassa.

Ja sitten nukkumaan.

keuh-kot

2011-10-31T16:51:00.003+02:00

Heijaa kaikille tasapuolisesti. Edelliseen postaukseen vielä viitaten, kivaa kun täälläkin joskus herää keskustelua :)

Maanantai on taas tullut elämäämme. Tänään aikaisesta herätyksestä huolimatta se oli oikein miellyttävä. Keuhko-harjoitteluviikon ensimmäinen päivä on takana ja palauduin juuri eräästä pk-seudun kunnasta, jonka sairaalassa vietän tämän viikon keuhkopotilaiden parissa, oppien lisää ja lisää ja lisää kyseisen erikoisalan saloista. Tänään seurailin keuhkoputkien tähystyksiä, polin vastaanottoa ja sain itse oman potilaan tutkittavaksi, jonka anamneesin ja statustamisen jälkeen kävin vielä läpi erikoislääkärin kanssa, joka toki päätti potilaan jatkohoidosta yms. Itse kuitenkin pääsee harjoittelemaan sanelua ja muita paperijuttuja. Tämä viikko siis tällaista, kiinnostavalta ja mukavalta vaikutti.

Viikonloppuna oli taas tyttöjen perinteinen syyssauna Yrjönkadulla. Ystäviä, saunomista, läträämistä uima-altaassa ja hyvää ruokaa ja juomaa, voiko parempaa rentoutumista edes olla? Muutenkin viikonloppu sujui leppoisasti... kiinalaista ruokaa, Frendejä (tämän hetken rötväämisprojekti), speksitouhua, perussettiä siis, mutta niin ihanaa ♥

Tässä vielä viikon aiheeseen sekä uusimpaan ilmastouutiseen sopiva kuva... Ja nyt, kun tämä setä on vihdoin päässyt tähän pisteeseen, voisivatko loputkin perässälaahaajat vähän vauhdittaa mielipiteidensä kehitystä, että jotain oikeasti tapahtuisi?

http://www.wwf.org/

Cake for everyone!

2011-10-26T21:57:00.002+03:00

Mitä tuskaa koulunkäynti toisinaan onkaan... Tällä hetkellä paneutumista odottaa kasa potilaspapereita ja EKG-piuhoja sekä pari artikkelia. Kello on melkein kymmenen ja motivaatio on ~~joskus ollut enemmänkin~~ huipussaan.

Kävin tänään koulukavereiden kanssa Kakku-galleriassa maistelemassa erilaisia kakkuja all you can eat -buffetista. Päivän teeman mukaisesti runoilenkin, että eating cake for breakfast is fun for a while, but eventually the novelty will wear off and the cake will become just breakfast.

Samoin käy myös opiskelujen kanssa. Pääsykoehelvetissä tuntuu siltä, että "kunhan pääsen sisään, kaikki on täydellistä ja olen lopun elämääni onnellinen" ja "kuinka tuo blogia kirjoittava urpo kehtaa valittaa opiskeluistaan, kun itse antaisin mitä vain päästäkseni sisään". Kerronpa teille, että noista ajatuksista huolimatta uutuuden viehätys häviää ennemmin tai myöhemmin, ja vaikka nauttiikin opiskelusta, ja hyvässä lykyssä uskoo edelleen olevansa aivan oikeassa paikassa, work/study overload ei todellakaan inspiroi.

kuva täältä

Kiitos ja äh.

"Where there's music and there's people..."

2011-10-20T19:20:00.002+03:00

The Smithsien There is a light that never goes out -biisistä tulee mieleen Lontoo... doubledeckerit ja melankolinen tunnelma. Sen jälkeen, kun tammikuussa 2010 muutin takaisin Suomeen Cambridgesta, olen käynyt Lontoossa vain kerran, välilaskulla matkalla New Yorkiin. Ehdimme juuri ja juuri käydä syömässä lemppariravintolassani, ja sitten piti pinkoa takaisin kentälle.

Tekisi mieli käydä pyörimässä tutuissa nurkissa sekä Cambridgessa että Lontoossa, moikata kaverit ja istua muutaman täysin korvaamattoman ravintolan/kahvilan penkkejä kuluttamassa. Seuraava reissu suuntautuu kuitenkin johonkin ihan muualle, joten fiilistelen tätä biisiä ja katselen valokuvia. Cambridgen ajalta olevat postaukset löytyvät muuten oikealta tunnisteet-kohdasta.

Seuraavaksi Regatta-kahvilaan fiilistelemään Suomen syksyä ja nauttimaan pullasta.

A day in the life of me...

2011-10-19T18:10:00.004+03:00

Tänään nukuin melko myöhään ja olin puolet päivästä aika pöhnässä. Koulussa meillä oli RiHa-kurssin sisätautiopetus numero 5, jossa tapasimme potilaita, joilla oli sydämen vajaatoiminta sekä rytmihäiriöitä. Ryhmäopetuksissa yleensä haastattelemme potilaita itse ja opettaja tekee tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Anamneesin jälkeen pähkäämme yhdessä opettajan johdolla lähinnä logiikkaa potilaan oireiden takana, mistä mikäkin johtuu ja minkälainen lääkitys on paikallaan. Jos kuultavissa on esim. sivuääni, potilas peittyy pienten opiskelijoiden stetoskooppeihin. Useimmat potilaat suhtautuvat opetustilanteisiin myönteisesti ja toki niistä saa myös kieltäytyä.

Opetuksen jälkeen kävin äänestämässä HYY:n edustajiston vaaleissa, jonka toiminnasta minulla ei edeleenkään ole juurikaan käsitystä, vaikka yliopistolla olen roikkunut jo yhdeksän vuotta. Sitten vaalilounas ja sen jälkeen hakemaan kaverilta takkia, jonka onnistuin jättämään viime viikonloppuna. Parin tunnin tee- ja juoruhetken jälkeen olin kävelemässä jalkakäytävällä, kun rollaattoria työntävä vanha setä tarjosi kyytiä. Juttelin sedän kanssa hetken, jonka jälkeen hän kysyi, uskallanko tulla kyytiin. Istuin hetkeksi rollaattorin penkille ja setä kyyditsi minua ylämäen verran. Kiitin kyydistä ja hyppäsin pois ja jatkoin matkaani kotiin, ja nyt edessä on EKG-kirjan avaaminen, jos näihin piuhoihin tulisi vielä vähän enemmän tolkkua...

kuva täältä

Hyvällä mallilla onneksi ollaan jo ja piuhoissa on jo paljonkin järkeä. Illalla vielä kaverille porkkanapiirakalle. Myöskään Greyn anatomian uusimman jakson stalkkaamista netistä ei katsotan keskiviikkoon kuulumattomaksi.

tyhjänpäiväistä blogiturinaa

2011-10-17T19:05:00.003+03:00

Syksyn kunniaksi vaihdoin blogin taustaa. Meinasin jo ryhtyä edistykselliseksi ja kokeilla blogspotin uutta dynaamista taustaa, mutta harmitti, kun siitä jäi puuttumaan sivupalkki, jossa kaikki normaalit infot asuvat, kuten omat suosikkiblogit ja suosituimmat tekstit, ja erityisesti tekstien tunnisteet. Oletan, että jotkut lukijoista haluavat kuitenkin kaivaa esiin erityisesti lääkisaiheiset tai reissutekstit. Enkä muutenkaan osannut valita näistä taustoista yhtä, vaan jos ymmärsin oikein, niin jokainen lukija saa valita mieleisensä näkymän. Kovasti olisin halunnut flipcardit, mutta ehkä joskus myöhemmin, kun systeemiä saadaan hieman jalostettua.

kuva täältä

Olen ylipäänsä ollut melko laiska muuttamaan blogin ulkonäköä. Tämä on nyt kolmas kerta yli neljän vuoden aikana. Edellisellä kerralla meni blogin nimikin vaihtoon, tosin ihmiset tuntuvat vieläkin hakevan blogia Googlesta lähinnä vanhalla nimellä. Onko tämä ulkonäön vaihtelu sitten hyvä juttu vai ei? Piristää ainakin kirjoittajan mieltä, toisaalta välillä herää muutosvastarinta, kun jotkut kauniit sivut muutetaan täysin yhdentekevän näköisiksi.

Tämän päivän tekstin asiasisältö oli täysi nolla. Palaan joskus asiaan dynaamisen taustan kanssa. Kiitos hei!

muistoja tulen ja jään maasta

2011-10-13T17:18:00.001+03:00

Tänään on tarjolla kuvia kesän Islannin reissusta. Saldona oli yli 2600 ajettua kilometriä sekä uskomattoman hienoja maisemia: vuonoja, tulivuoria, jäätiköitä, toinen toistaan ihmeellisempiä vesiputouksia, kuplivia mutalähteitä ja geysireitä, kuumia lähteitä, tyhjyyttä, tyhjyyttä ja tyhjyyttä, sekä reissun kohokohdat, sukellusvisiitti mannerlaattojen väliin sekä pohjoisesta bongattu ryhävalas. Suosittelen!

matkan varrelta

pohjoisrannikolta

Godafoss

Myvatn-järvi pseudokraatereineen

Hverfellin kraateri

Hveririn kiehuvat mutalähteet

kuumat lähteet, Myvatn-järvi taustalla

itärannikolta

Jökulsarlonin jäätikkölaguuni

Svinafellsjökull

Landmannalaugar

Seljalandsfoss

ystäväni ryhävalas

Silfra - mannerlaattojen välissä

potilaita schmotilaita, ja kaikkea siltä väliltä

2011-10-06T23:06:00.000+03:00

"We won't stop until somebody calls the cops and even then we'll start again and just pretend that nothing ever happened"

Kimya Dawson - Loose Lips

Hei, olen vielä täällä, jotenkuten ainakin... Aika menee koulussa ja kouluhommien parissa. Tuskailen edelleen sydän- ja keuhkopläjäyksen valtavan tietomäärän kanssa, sekä puuhailen ensi kevään speksin parissa. Kävin tällä viikolla tutkimassa ensimmäisen sydänpotilaani, ja kaikki meni oikein mukavasti, vaikkakin varsinaisen sydän- ja verenkiertostatuksen tekeminen on vielä melko epävarmaa. Olen aina melkoisen plääh-fiiliksellä mennessäni tutkimaan omaa potilasta, sillä kaikkinensa se käsittää paljon työtä. Potilaan tutkimiseen menee usein kauan, tälläkin kertaa melkein puolitoista tuntia. Tämän lisäksi pitää kirjoittaa kandikertomus, eli anamneesi ja status, penkoa jostain kaikki potilaan käyttämät lääkkeet, niiden vaikuttavat aineet ja annokset, kirjoittaa parit harjoitusreseptit lääkkeistä sekä tässä kurssissa tulkita potilaan EKG. Kaikki tämä puuhataan varsinaisen kouluajan ulkopuolella, ja erityisesti tässä kyseisessä kurssissa ei ole kovasti ylimääräistä vapaa-aikaa. Huolimatta jokakertaisesta etukäteispläähistä, poikkeuksetta viihdyn potilaiden kanssa, kun saan itseni raahattua sinne asti. Jutusteleminen tuntuu luontevalta ja mukavalta, ja onneksi niin. Eiköhän tässä olla oikeaan suuntaan menossa :)

P.S. Speksi on kivaa :)

GTCA song

2011-10-03T22:53:00.004+03:00

Ohh, pieni sisäinen tiedenörttini herää jälleen. Jos vielä olisin labrassa töissä, haluaisin varmasti tilata mömmöjä tältä firmalta... ♥

Lusikka aivoissa? Anyone?

2011-09-30T16:23:00.002+03:00

Normaalisti pääni sisällä näyttää tältä.

Tällä viikolla tilanne on kuitenkin ollut enemmän tällainen.

Kuvittelin, että perjantaina oltaisiin saavuttu tähän pisteeseen, mutta onneksi olen selviytynyt ilman lusikkaa aivoissa.

RiHa-kurssi (rintakipu ja hengenahdistus) on työläämpi kuin (ennakkovaroituksista huolimatta, tyhmyyksissäni) kuvittelin. Opetusta on käytännössä täydet päivät ja hommaa riittäisi myös iltaisin vaikka muille jakaa. Lisäksi tänä vuonna touhuan speksin parissa jo nyt syksyllä ja tämä vie toisen puolen vapaa-ajastani. Onneksi motivaatiota riittää molempiin, toinen on hulvattoman hauskaa ja toinen tuntuu hyvin tärkeältä. Saatte perjantaipähkinänä miettiä, kumpi on kumpi. Näiden lisäksi olisi vielä vähän matkajärjestelyjä Tansaniaa varten tehtävänä ja hääsuunnittelujuttuja rästissä. Eipähän ainakaan tarvitse miettiä, mitä nyt syksyllä tekisi. Bring it on!

kuva täältä

Viimeisen parin viikon aikana olemme pienen tauon jälkeen taas päässeet treenaamaan näyttelijäpotilaiden kanssa Kasvaminen lääkäriksi -opetuksessa. Nyt opiskelujen neljäntenä vuonna on tarkoitus hallita myös tapausten lääketieteellistä sisältöäkin pelkän vuorovaikutuksen lisäksi. Oma keissini oli tällä kertaa sellainen, että potilaan migreeni oli pahentunut ja kohtaukset lisääntyneet. Hän pelkäsi aivokasvainta ja toivoi pääsevänsä TT-kuvaukseen. Tehtäväni oli perustella potilaalle, miksei TT-kuvaus ole tarpeellinen tässä tilanteessa ja lievittää hänen huoltaan. Tilanne sujui hyvin ja sain hyvää palautetta. Tällä kertaa olin valmistautunut tapauksiin etukäteen hyvin ja se auttoi tilanteen hallinnassa todella paljon. Muissa tapauksissa seikkailivat mm. taiteilija, joka halusi hoitaa tukostaipumustaan luontaistuotteilla, alkoholisti, jonka maksa huusi apua sekä syöpäpotilas, jonka syövän hoitava lääkäri oli missannut. Osa oli melko läpihuutojuttuja, osa erittäin haastavia tilanteita. Toki riippuu kovasti lääkärinkin persoonasta, mikä on vaikeaa ja mikä helppoa. Kaikki suoriutuivat kuitenkin kunnialla omista tapauksistaan.

Ja viimeiseksi: Tikru on oppinut käymään vessanpöntöllä! Hurraa!

"Why can't I just eat my waffle?" -Barack Obama

2011-09-23T18:56:00.001+03:00

Onko järkeä kirjoittaa blogia, joissa lääkisopinnot ovat yhdessä pääosassa, jos siihen, kun pääsee "oikeisiin" töihin, ei ole kovin pitkä aika, ja kokee melkoista ristiriitaa lääkärinä toimimisen ja edes puolijulkisen kirjoittelun välillä? Toisaalta tekisi mieli kirjoittaa ihan oikeita ajatuksia kohtaamistani asioista, ja kun en useinkaan voi niin tehdä, tuntuu, että teksteistä tulee jotenkin merkityksetöntä paskaa.

Entäs sitten, kun toisaalta haluaisin kirjoittaa ihania ja kevyitä, mukaansatempaavia postauksia, kuten monet loistavat bloggaajat, mutta olen liian laiska postailemaan uskollisesti brunssikuvia ja uusia kenkiä?

Ja bonuskysymyksenä: Mitä, jos haluaisi vain lähteä Tongalle snorklaamaan valaiden kanssa?

kuva täältä

"You know you're old if they have discontinued your blood type." -Phyllis Diller

2011-09-17T15:21:00.003+03:00

Henkilökohtainen inhokkini flunssan oireista on nuha. Yskiminen ja muut voittavat nuhan mennen tullen. Pöhnäinen olo, pieni päänsärky, vuotava nenä ja hengityksen hankaluus - ja minä olen saanut kaikki nämä kylään täksi viikonlopuksi.

Nuhaisena lueskelen ensi viikolla olevaan hematologian tenttiin ja katselen kirjan kappaleiden väleissä hömppäelokuvaa. Hematologian kurssi, jonka ryhmäopetus- ja seminaariosuus kesti kaksi viikkoa, hujahti ohi vauhdilla. (Taidan sanoa näin kaikesta, vai kuinka?) Tämän kahden viikon aikana uppouduimme siis veritautien maailmaan. Erityyppiset anemiat, pahanlaatuiset veritaudit sekä vuoto- ja tukostaipumukset tulivat tutuiksi. Pääsimme tapaamaan potilaita ja myös ihmettelemään omia veriarvojamme. Minulta ei koskaan aiemmin ole katsottu perusverenkuvaa, joten jännitin kolesteroliarvoja, jotka kuitenkin olivat melko mallikkaat. Sen sijaan minulta paljastui alkava raudanpuuteanemia, johon kävin heti hakemassa apuja apteekista.

kuva täältä

Ja sitten takaisin veritautien (tai leffan...) pariin. Muistaakseni olen lupaillut vielä yhtä postausta harjoitteluistani sekä Islannin matkasta, siitä vähintään kuvien muodossa. Palaan ainakin jompaan kumpaan ensi viikolla.

Aurinkoa viikonloppuun!

gentle giant

2011-09-16T23:11:00.002+03:00

En löydä sanoja. Simply amazing...

Lisää Brian Skerryn kuvia täällä!

"Here comes the rain again..."

2011-09-13T22:12:00.001+03:00

Onni on kainalo, Frendit, täysi teemuki ja kynttilät. Syksy ja sateet ovat saapuneet.

Eurythmics - Here comes the rain again

"Usko, toivo, hakkaus"

2011-09-12T22:17:00.002+03:00

Lääkärinä, ja ihmisenä, tärkeä asia tietää ja tunnistaa...

"Aivan tavallinen perhe" -Image 7/2007

...please let it stay...

2011-09-11T21:31:00.001+03:00

Tänä viikonloppuna rentouduin mökillä, seisoin sateen rajalla ja saunoin joka päivä. Tasan kymmenen vuotta sitten istuin avoimen yliopiston kemian luennolla Kumpulassa ja luennon tauolla ihmettelin, kun vahtimestari tuli vetämään suuren luentosalin valkokankaan alas ja laittoi uutiset pyörimään. Pian näkyi, kuinka lentokoneet törmäävät pilvenpiirtäjiin New Yorkissa.

En vietä hiljaista hetkeä tämän ja muiden maailman kamaluuksien vuoksi, vaan kuuntelen Eurythmicsin biisin I saved the world today.

Monday finds you like a bomb

That's been left ticking there too long

You're bleeding

Some days there's nothing left to learn

From the point of no return

You're leaving

Hey hey I saved the world today

Everybody's happy now

The bad things gone away

And everybody's happy now

The good thing's here to stay

Please let it stay

There's a million mouths to feed

And I've got everything i need

I'm breathing

And there's a hurting thing inside

But I've got everything to hide

I'm grieving

Hey hey I saved the world today

Everybody's happy now

The bad things gone away

And everybody's happy now

The good thing's here to stay

Please let it stay

Doo doo doo doo doo the good thing

Hey hey I saved the world today

Everybody's happy now

The bad things gone away

And everybody's happy now

The good thing's here to stay

Please let it stay

Everybody's happy now

"The brain is wider than the sky." -Emily Dickinson

2011-09-05T17:25:00.002+03:00

Elokuun vietin amanuenssina neurologialla, suurimmaksi osaksi päivystyksessä, mutta myös vajaa pari viikkoa vuodeosastolla, lisäksi pääsin useana päivänä mukaan kierrolle tehovalvontaosastolle. Meno on hyvin erilaista kuin kesäkuun manupaikassani, kliinisen genetiikan osastolla. Tilanteet ovat akuutimpia, vaativat välitöntä hoitoa ja rytmi on huomattavasti reippaampi. Ehkä enemmän sellaista, jollaiseksi lääkäri- ja sairaalatouhun yleensä mieltää. Neurolla pääsin myös itse tekemään paljon enemmän, tutkimaan potilaita ja miettimään jatkotutkimuksia ja hoitoja. Kävin jonkun verran yksin tai yhdessä toisen amanuenssin kanssa itsenäisesti haastattelemassa ja tutkimassa potilaita, jonka jälkeen tilanteesta keskusteltiin yhdessä erikoislääkärin kanssa, joka vielä tarpeen vaatiessa kävi tapaamassa potilaan, ja erikoislääkärin kanssa yhdessä tietysti tehtiin potilaan hoitoa koskevat päätökset.

kuva täältä

Erityisesti neuron päivystykseen päätyy paljon aivoverenkierron häiriöistä (infarkteja, vuotoja...) kärsiviä potilaita, sekä esim. pitkittyneestä päänsärystä kärsiviä. Anamneesi eli potilaan haastattelu sekä statustaminen neurologian osalta muistuivat mieleen nopeasti ja niihin kehittyikin hyvä rutiini. Tietynlaiset tapaukset ja hoidon eteneminen tulivatkin hyvin tutuiksi, ja jonkun verran pääsi myös näkemään peruskaurasta poikkeavaa, joista toivottavasti jää jotain mieleen pidemmäksikin aikaa, jos joskus vastaaviin tapauksiin törmää tulevaisuudessa. Diagnoosin tekeminen ja hoidon pohtiminen olikin huomattavasti haastavampaa. Osastolla pääsi tutustumaan esimerkiksi Parkinson-potilaisiin, joita varmasti tulee myös terkkarissa vastaan.

Haastavinta ehkä kuitenkin oli, varsinkin aluksi, paperihommien pyörittäminen ja byrokratia. En ole koskaan aiemmin sanellut, ja aluksi tuntuikin ihan mahdottomalta onnistua pitämään mielessä kaikki, mitä paperille haluaa. Kokeneet lääkärit sanelevat ihan uskomattomalla vauhdilla. Toki heillä onkin mielessä rakennettuna tietty järjestys asioille, joka tulee vasta kokemuksen myötä. Itse sain kulutettua melkoisen tovin aikaa sanelemiseen, tekstien kirjoittamiseen ja tutkimusten tilaamiseen. Kaikki tutkimukset tilataan eri järjestelmistä ja tiedot kirjataan omaan järjestelmäänsä. Luulen, että näin kuukauden jälkeen olen melkein selvillä siitä, mikä on mikäkin.

Lisäksi suurimmalla osalla neurologisista potilaista on myös sydän- ja verenkierto-ongelmia, ja koska minulla on vasta nyt käynnistynyt kurssi näistä aiheista. Potilaiden käyttämät lääkkeet eivät olleet ollenkaan tuttuja ja aiheuttivat aluksi hieman päänvaivaa. Toisaalta kuukaudessa niistä jo oppikin paljon ja tämä ehkä helpottaa tulevaa syksyä jonkun verran.

Taidan kirjoitella vielä erikseen yleisfiilispläjäyksen näistä kesän harjoitteluista, tässä kuitenkin jotain infoa neurologian harjoittelusta.

"We share half of our genes with the banana." -Robert May

2011-08-31T17:25:00.001+03:00

Tänään on elokuun viimeinen päivä ja huomenna alkaa syksy. Tänään oli myös viimeinen päivä kesän toisessa harjoittelupaikassani. Nyt, kun olen jo poistunut molemmista paikoista, voin paljastaa, että kesäkuun vietin kliinisen genetiikan osastolla ja elokuun neurologialla, päivystyksessä ja osastolla, heinäkuun onnellisesti lomalla, mutta senhän te jo tiesittekin.

Kliininen genetiikka eli perinnöllisyyslääketiede liippaa läheltä aiempaa opiskelualaani, genetiikkaa, ja olenkin aina ollut hyvin kiinnostunut lääketieteellisestä genetiikasta. Lääketieteen opintoihin kuuluva genetiikan kurssi jää melko suppeaksi katsaukseksi tähän pieneen erikoisalaan ja vaikka olen varmasti hieman puolueellinen, mielestäni genetiikka ansaitsisi isommankin roolin ja mahdollisesti kurssipaikan eri vaiheessa opintoja. Nyt kliinistä genetiikkaa nimittäin opiskellaan kolmannen vuoden alussa, kun ehkä osuvampi paikka olisi jossain opintojen loppupuolella, jolloin olisi karttunut osaamista jo muista klinikoista ja kurssi voisikin toimia myös eri erikoisalojen perinnöllisten sairauksien yhteenvetäjänä. Tämä ehkä myös helpottaisi ymmärtämään perinnöllisyyslääkärin osaa pienistä palasista koostuvassa hoitoketjussa. Lisäksi ehkä relevantimpi paikka luennoille, kuten genetiikka terveyskeskuslääkärin työssä, olisi ajallisesti lähempänä sitä terveyskeskuslääkärin työtä.

kuva täältä

Perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle tullaan saamaan perinnöllisyysneuvontaa, eli kukaan ei ole kliinisen genetiikan osastolla osastopotilaana ja usein perinnöllisyysneuvontaan hakeudutaan siinä vaiheessa, kun akuutit tilanteet sairauden kannalta on hoidettu muualla. Perinnöllisyyslääkärin vastaanottoajat ovat moniin muihin lääkäreihin verrattuna pitkiä, jopa tunnin, puolentoista mittaisia. Neuvontaan voivat hakeutua esim.

potilaat, joilla on tunnistamaton perinnöllinen sairaus tai epäily sellaisesta
perheet, joissa sairaus tai kantajuus on tiedossa, jotka tarvitsevat neuvontaa perhesuunnittelua varten - mahdollisuus sikiö- ja joissain tapauksissa alkiodiagnostiikkaan
perheet, joissa epäillään perinnöllistä syöpää
ennustavaan geenitestiin hakeutuvat
perinnöllisestä syystä lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat
perheet, joissa odotetaan vauvaa ja sikiöllä on havaittu perinnöllinen sairaus

... ja niin edelleen. Pääsin seuraamaan suurimpaa osaa listan tilanteista useampaankin kertaan. Vaikka lähinnä olin mukana ja vain seurasin vastaanottoja, enkä voinut juurikaan tehdä itse, kuukausi hujahti ohi nopeasti. En tiedä, kuinka paljon tästä kaikesta on hyötyä esim. terveyskeskuksessa työskennellessä, muuta kuin lääkärin yleissivistyksen kannalta, mutta kuukausi oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja monipuolinen. Sain olla mukana sekä itse osaston vastaanotoilla että naistenklinikalla lapsettomuus- ja sikiödiagnostiikkavastaanotoilla ja lastenklinikalla, kun potilaina oli hieman pienempiä. Tapauksia oli laidasta laitaan, hyvinkin erikoisia mahtui useita joukkoon. Osa tapauksista oli hyvinkin surullisia ja potilaidenkin erilaisten tunnereaktioiden kohtaamista ja omien käsittelyä tuli pohdittua.

kuva täältä

Tiedän, ettei perinnöllisyyslääketiede kuulu halutuimpiin manupaikkoihin, ja luulen, etteivät suuret massat sinne osaa edes hakeutua, vaikka manupaikkalistalta erikoisala löytyykin. Hyvin lämpimästi sitä kuitenkin suosittelen muillekin. Itselläni on toki ollut mielenkiinto kyseistä alaa kohtaan jo vuosikausia, mutta uskoisin, että nämä hyvin erilaiset ja erityiset potilastilanteet olisivat melko herättäviä ilman aiempaa taustaa genetiikassa.

Tällainen tarina taskussa kesäkuulta... Elokuun hyvin erilaisesta manusta myöhemmin!

happy penguin

2011-08-29T22:08:00.000+03:00

Hei. Tällä pienellä intiaanilla menee kaikki nyt todella loistavasti putkeen. Sain tänään tietää, että syksyksi on tiedossa jotain ihan ehdotonta ja jännää, en malta odottaa! Muutenkin kaikki on reilassa ja elämä mallillaan. Pitäisi varmaan lotota. Ei muuta, terve vaan!

kuva täältä

"A professor is someone who talks in someone else's sleep." -W.H. Auden

2011-08-24T22:46:00.003+03:00

Harjoittelen piirtämään Googlemapsilla reissujen reittikarttoja. Teoriassa ei ollenkaan vaikeaa, mutta käytännössä teitä pitkin vedettävät viivat elävät ihan omaa elämäänsä. Oh well... ehkä ne joskus taipuvat tahtooni. Olisi hauska tehdä tänne blogiin matkakartat, mutta voihan ne lisätä vielä jälkeenpäinkin, kun olen suorittanut viiva-ajokortin ja käynyt muutaman vähälahjaisille tarkoitetun lisäkurssin.

kuva täältä

Luentoviikot alkoivat tämän viikon alussa ja minä tuskailen koulun ja harjoittelun ristitulessa. Helsingissä klinikkavaiheen kurssit on siis järjestetty niin, että luentoja on parin viikon ajan lukukauden alussa ja sen jälkeen käytännössä kaikki lukujärjestyksen täyte on ryhmäopetuksia, seminaareja, klinikkapäiviä ja ties mitä harjoituksia, eli pakollista kaikki. Luennot eivät kuitenkaan ole pakollisia, joten periaatteessa harjoittelun päällekkäisyys ei ole mikään ongelma. Mutta hyödyllisiä ne olisivat, erityisesti jos malttaisi keskittyä kunnolla. Seuraavan kurssin aihe tuntuu erityisen tärkeältä, rintakipu ja hengenahdistus. Tämä tarkoittaa siis syksyn täydeltä kardiologiaa, keuhkotauteja, thorax-kirurgiaa jne. Pitäisi oppia, mitä tehdä kun astma ahdistaa ja miten tulkita EKG-käyrän kiemuroita ja kaikkea siltä väliltä. Toki näitä käydään varsinaisen kurssinkin aikana läpi niin paljon, että astmaa ja EKG:tä puskee jo korvistakin ulos, ja melko monet päättävät käyttää luentoviikot johonkin muuhun kuin luentosalissa palelemiseen.

Kuva täältä. P.S Omasta taskustanikin löytyvät Littmannit, eri värisenä tosin.

Olen kuitenkin juossut vähän molemmissa, yrittänyt valita parhaat luennot ja tehnyt muutaman illan sisään päivystyksessä, jotta voin hyvällä omallatunnolla nuokkua luentosalissa ja odottaa tiedon valuvan aivoihini. Erityisesti tässä elokuun harjoittelussa olen useampaan kertaan toivonut, että olisin jo käynyt tämän kurssin. Erikoisala on eri, siitä myöhemmin lisää, mutta melkein kaikilla potilailla on jonkin sortin sydän- tai verenkierto-ongelmaa sekä tietysti niihin vaivoihin lääkkeet, joista olen auttamattoman pihalla. Olenkin ladannut suuret toiveet syksylle... Puolitoista viikkoa vielä, sitten se pyörähtää kunnolla käyntiin.

Iloista koulunalkua kaikille ensi maanantaina Helsingin lääkiksessä aloittaville! Peijoonit, saitte viikon pidemmän kesäloman kuin muut x)

työsekamelska

2011-08-16T22:17:00.001+03:00

Olen parin päivän aikana ehtinyt kehittämään itselleni akuutin ahdingon ensi kesän (toivottavasti) tulevista töistä, vaikkei oikeastaan vielä tekisi mieli edes ajatella koko asiaa. Olen toki ihan innoissani siitä, että pian pääsee ihan oikeasti hommiin, mutta kun tämän kesän harjoittelut ovat vielä kesken ja kokonainen kouluvuosikin edessä, tuntuu vähän aikaiselta pohdiskelulla näitä asioita. Vanhemmilta opiskelijoilta olen kuitenkin yhdeltä jos toiselta kuullut, että useat paikat sopivat jo edellisen vuoden elokuussa seuraavan kesän sijaiset. Päätöksiä pitäisi tehdä myös sen suhteen, haluaako terkkarin vuodeosastolle vai sairaalaan töihin, jos sairaalaan --> mille erikoisalalle, haluaako päivystää vai ei, ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

kuva täältä

Kaikesta tästä sekasotkusta huolimatta nyt on kuitenkin ensimmäinen sähköposti kesätyömielessä postitettu, joten pitäkäähän peukkuja!

"Gravitation is not responsible for people falling in love." -Albert Einstein

2011-08-10T18:47:00.020+03:00

Olen laiskotellut ja jonossa on useitakin aiheita, joista haluaisin kirjoittaa... kesän harjoittelut, Islannin matka jne. Tässä pienessä postauksessa ajattelin kuitenkin vastata kysymyksiin, joita yhdessä tämän tekstin kommentissa esitettiin.

Blogia kirjoittaessani olen pitänyt sellaista linjaa, etten juurikaan puhu ihmissuhteistani täällä, mutta fiiliksiä olen purkanut välillä enemmän ja välillä vähemmän. Monesti ainakin itsellä on ollut sellainen olo, että teksteistä on tullut varsinaista siansaksaa, kun en ole kertonyt taustoja, vaan oksentanut pelkän angstin tai ahdistuksen, usein myös onnen, tänne sähköiselle paperille. Blogin neljään vuoteen mahtuu puolitoista eroa sekä mittaamaton kasa vaiheilua, soutamista ja huopaamista. Näitä tekstejä löytyy erityisesti vuoden 2007 lopulta vuoden 2009 alkupuolelle. En voi kehua kovin selkeäksi elämänvaiheeksi.

Tämä nykyinen suhde onkin sitten alkanut tänä aikana, niinkuin tekstin loppupuolella ihan vaivihkaa toteankin. Koska olen silloin asunut Cambridgessa, suhde toimi aluksi etäpohjalta. Melko hurjaa näin jälkikäteen ajateltuna, mutta alle kaksi viikkoa taisi olla pisin aika näkemättä toisiamme, kiitos aktiivisen edestakaisin lentelyn. En uskalla edes ajatella, kuinka monta astetta maapallon keskilämpötila on meidän takiamme kohonnut, hyi hyi.

Pienesti tätä onnea on pitänyt viljellä muihinkin teksteihin, kuten Love and cough cannot be hid. Samassa tekstissä näköjään myös alkaa rähinä yhteisistä reissuista, joita on tähän mennessä kertynyt Englannin vierailujen lisäksi Pohjois-Irlantiin, Thaimaahan ja Hong Kongiin, jolla reissulla pikkupysähdys Pariisissa, New Yorkiin, Ruotsin Lappiin ja Pohjois-Norjaan, Saksaan, Islantiin ja nyt vielä tämän vuoden aikana Keniaan ja Tansaniaan. Toisista olen malttanut tänne kirjoitella, toiset ovat jääneet muiden kiireiden ja kirjoitusten jalkoihin. Muidenkin postauksien otsikot tai biisivalinnat saattavat viitata asiaan, tai olla viittaamatta ;) Palattuani Suomeen muutimme yhteen ja siitä lähtien olemme olleet neljähenkinen perhe, kaksi suht normaalia ja kaksi pientä ja karvaista. Nyt ollaan sitten tässä, ensi vuonna naimisiin, päiväkin on jo päätetty ♥

And yes, olemme tavanneet koulussa...

Thaimaa, tammikuu 2010

“Beware of the young doctor and the old barber” -Benjamin Franklin

2011-08-09T22:23:00.001+03:00

Hurraa! Suoritin tänään ensimmäistä kertaa täysin itse lumbaalipunktion, yhdellä pistolla ja ihmeempiä kaivelematta :) Tästä se lähtee... huomaan koko ajan arastelevani toimenpiteitä vähemmän ja vähemmän. Vielä muutama viikko amanuensuuria jäljellä, sitten takaisin koulun penkille.

kuva täältä

Somewhere over the rainbow...

2011-08-02T22:39:00.003+03:00

Toinen työpäivä uudessa harjoittelupaikassa venyi 12-tuntiseksi, tosin ihan omasta tahdosta. Väsyttää, enkä siksi kirjoittele kuin pari riviä tällä kertaa. Palasimme sunnuntaina Islannista, harjoittelu alkoi maanantaina aamulla. Uskokaa tai älkää, kolmen tunnin aikaerollakin saa aikaan hyvän jetlagin, varsinkin kun töissä pitäisi olla kahdeksalta aamulla, eikä reissussa todellakaan tullut herättyä siihen aikaan kovinkaan usein. Tavarat ovat suurimmaksi osaksi vielä reissun jäljiltä rinkassa, valokuvat ladattu koneelle (first things first), mutta läpikäymisessä taitaa kulua vielä hetki.

Uusi manupaikka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja opettavaiselta, sekä oman valinnan mukaan myös hieman haastavalta. Ensimmäisestäkin harjoittelusta on tosin kokemukset vielä kirjoittamatta, joten aloitan jossain vaiheessa sillä ja sitten sepustamaan tästä seuraavasta.

Islannin reissu oli upea, maisemat sanoinkuvaamattoman kauniita, valaat ihania ja sukellus yksi parhaista kokemistani. Ajokilometrejä tuli 2600 ja valokuvia räpsittyä myös lähes saman verran.

Kerron näistä kaikista ja muustakin, kunhan saan itseni ja tavarani ja ajatukseni kasattua... Kiitos onnitteluista edellisen postauksen kommentoijille, olen pitänyt matalaa profiilia useiden "yksityiselämän" tapahtumien suhteen, mutta saatan kirjoitella jotain myöhemmin.

Illan iloksi vähän esimakua matkakuvista. Siellä olen, pienen pienenä tikkuakkana kaiken onneni keskellä.

Ja siihen sopivasti laulu yhdestä lapsuuteni lempielokuvista ♥

♥♥♥♥

2011-07-19T20:13:00.007+03:00

Radiohiljaisuuden jälkeinen pienimuotoinen meuhkaus: ensi vuonna naimisiin! ♥

Sen kunniaksi tämä uusi (/uudehko) biisi, joka hieman myös korvamatoilee...

Jukka Poika - Silkkii

Samaa meuhkaa oli tuo edellisen postauksen fiilistelybiisi, silloin tosin oli vielä päivä päättämättä. Aiempi kuuluu vakiosuosikkeihin, katsotaan, mihin tämä biisi asettuu.

Loppuviikosta reissuun Islantiin, josta nyt erään ystäväni sanojen mukaan muodostuikin kihlajaismatka :)

New York 2010

You fill my heart with very special things, with angels' songs, with wild imaginings... ♥

2011-07-13T22:56:00.002+03:00

Where do I begin?
To tell the story of how great a love can be
The sweet love story that is older than the sea
The simple truth about the love he brings to me
Where do I start?

Like a summer rain
That cools the pavement with a patent leather shine
He came into my life and made the living fine
And gave a meaning to this empty world of mine
He fills my heart

He fills my heart with very special things
With angels' songs, with wild imaginings
He fills my soul with so much love
That anywhere I go, I'm never lonely
With him along, who could be lonely
I reach for his hand, it's always there

How long does it last?
Can love be measured by the hours in a day?
I have no answers now, but this much I can say
I'm going to need him till the stars all burn away
And he'll be there

He fills my heart with very special things
With angels' songs, with wild imaginings
He fills my soul with so much love
That anywhere I go, I'm never lonely
With him along, who could be lonely
I reach for his hand, it's always there

How long does it last?
Can love be measured by the hours in a day?
I have no answers now, but this much I can say
I'm going to need him till the stars all burn away
And he'll be there

+++

2011-07-12T11:31:00.002+03:00

Minäkin... olen siirtynyt seuraamaan aikaani, ja liittynyt Google+:aan. Katsotaan, miten tämän projektin käy.

sarjakuva

" "Be yourself" is about the worst advice you can give some people." -Tom Masson

2011-07-11T11:58:00.000+03:00

Kuka minä olen, on kysymys, jota en ole koskaan kunnolla ymmärtänyt. Lehdet ja talk show't ovat täynnä neuvoja, joiden mukaan kysymykseen ei saisi vastata: "Olen lääkäri/äiti...". Selvää on, että ihminen on muutakin kuin työnsä määrittelemä tai vanhempi lapsilleen, mutta miten tähän kysymykseen voisi ikinä vastata tyhjentävästi?

Kuvassa on toinen kysymys, joka on lähes yhtä hämmentävä. Tarkastelen asiaa ehkä liian tieteellisesti, ihmisen fenotyyppihän on geenien ja ympäristön summa. Suurin osa ihmisistä oli vastannut olevansa kuka on jonkun läheisen ihmisen vaikutuksen vuoksi (vanhemmat, isovanhemmat jne.), osa jonkun vaikean tapahtuman vuoksi.

Paras vastaus mielestäni oli kuitenkin: "Why not?"

“The key to change... is to let go of fear.” -Rosanne Cash

2011-07-08T23:58:00.002+03:00

Heinäkuun teemalla jatketaan...

Tämä onkin kysymys, jota pohdin usein. Ahdistun kovasti ihmisistä, jotka toisten tarinoita kuunnellessaan kommentoivat "Kyllä minäkin menisin/tekisin/x, mutta kun...". Lähes yhtä paljon ahdistun siitä, että suunnitelmia jatkuvasti siirretään tulevaisuuten. "Sitten, kun...".

Kun näistä asioista tarkemmin keskustelee, kyse on usein ennemminkin priorisoinnista kuin todellisista mahdollisuuksista tehdä jotain. Ihmiset pitävät esim. vakituista työpaikkaa, tai lähinnä tulonlähdettä, niin tärkeänä, etteivät enää lähde opiskelemaan alaa, joka kiinnostaisi omaa enemmän, tai valittavat, ettei ole rahaa lähteä matkalle, mutta ostavat kuitenkin jatkuvasti uusinta elektroniikkaa.

Maailma on valintoja täynnä, eikä kaikkia ovia voi mitenkään pitää auki. En halua kuitenkaan olla liian mustavalkoinen, en minäkään lähtisi pienen vauvan kanssa ajelemaan kanabussilla pitkin Afrikkaa, joten ymmärrän, että toisinaan on tilanteita, jolloin ei vain yksikertaisesti ole mahdollista tehdä ihan kaikkea, mitä päähän pälkähtää.

Yleensä kuitenkin on, ja monet varmaankin hyötyisivät pienestä spontaaniudesta, jos esteet unelmille ovat lähinnä henkisiä. Kaikkea ei tarvitse suunnitella tekevänsä eläkevuosina tai "joskus sitten". Minä haluan elää elämäni onnellisena tässä ja nyt, sillä koskaan ei voi tietää, milloin se päättyy, joten on turha säästää kaikki hauskuus myöhemmäksi. Ja eikö se ollut niinkin, että matka on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä? Jokaisella on toki oma käsitys hauskuudesta, tuskin kaikki haluaisivatkaan päristellä sillä kanabussilla ympäriinsä. Hauskuuden laadusta huolimatta itseään voi toteuttaa nykyhetkessä.

Siitä huolimatta, että ajattelen näin, minäkin siirrän jatkuvasti unelmieni toteuttamista tulevaisuuteen. Yksi pahimmista peloistani onkin, että tietyt asiat jäävät kokonaan tekemättä. Yksi unelmistani, jonka jakaminen täällä tuntuu vähiten henkilökohtaiselta, on pitkä reissu maailmalle. Tämän toteuttamista tavalla tai toisella olen suunnitellut yläasteikäisestä asti. Olen kuitenkin priorisoinut muita asioita, kuten lukioaikana monivuotisen seurustelusuhteen vaihto-oppilasvuoden edelle, bilsaa opiskellessa yliopistossa lääkikseen hakemisen vaihto-opiskelun edelle. Edelleen suunnitelma on sama, muoto on vain vähän muuttunut. Tällä hetkellä lähinnä käytännön asiat määrittävät reissuunlähdön ajankohdan, joka osuu vuoden 2012 loppupuolelle. Tähän on kuitenkin pitkä, pitkä aika ja sydämeni pohjasta toivon, ettei mitään sellaista, joka liiaksi muuttaisi suunnitelmia, tapahtuisi sillä välin. Onneksi alan jo olemaan niin epätoivoinen, että melko isoja asioita saisi tapahtua, jotta suostuisin enää niitä muuttamaan.

Huomaatteko: seliseliseliseli! No, kaikkien puolesta, minun ja teidän, toivon, etten herää muutaman vuoden päästä siihen, että en ole toteuttanut omaa unelmaani, vaan selitellyt koko elämäni läpi, miksi en voi juuri nyt. En halua olla sellainen ihminen.

ONNE(N/L)LISTA

2011-07-05T15:08:00.002+03:00

Edellisen postauksen hengessä, suurin onni on...

uutuuttaan kiiltävä vihreä jopo

Café Regatta, Helsingin paras kahvila, johon aion tänään uudella jopollani pyöräillä

Linkosuon varrasleipä, jota meillä kuluu noin 1-1,5 pakettia viikossa. Asuessani Englannissa raahasin tätä mukaani Suomesta salmiakin sijaan. No okei, salmiakkiakin raahasin usein.

heinäkuun mittainen loma sekä tämän kesän kaksi harjoittelupaikkaa

keittiön pöytä, joka on kuulunut isoisovanhemmilleni, joita en ole koskaan tavannut, sekä tällä hetkellä pöydällä olevat kukat

pieni sisko, joka kävi eilen kanssani syömässä vesimelonia. Olen myös onnellinen vesimelonista.

Siinä pienen pieni osa asioista, joista olen tänään ja yleisesti onnellinen. Ehkä tämä postaus saa joskus jatko-osan. Aurinkoista tiistaita kaikille!

kuvat omia sekä täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä

“Clear thinking requires courage rather than intelligence.” - Thomas S. Szasz

2011-07-04T17:37:00.007+03:00

“Watch your thoughts, for they become words.
Watch your words, for they become actions.
Watch your actions, for they become habits.
Watch your habits, for they become character.
Watch your character, for it becomes your destiny.”

Elämää ja olemassaoloa kannattaa pohdiskella muulloinkin kuin eksistentialistisen kriisin kourissa. Ehkä silloin kohdatessaan perusteita ravisuttavia asioita on paremmin kartalla kuin täysin yllätettynä. Useat ihmiset havahtuvat siihen, että käyttävät elämäänsä eri tavoin kuin sisimmässään haluaisivat, ja parhaassa tapausessa uskaltavat tehdä melko radikaalejakin muutoksia. Naistenlehdistä saa usein lukea näistä entisistä juristeista ja ties mistä, jotka ovat jättäneet entisen elämänsä taakseen ja ryhtyneet opettamaan joogaa tai piikittelemään ihmisiä akupunktioneuloilla tai muuta vastaavaa. Huomaankin heti omassa ajatuksenjuoksussa pienen stereotypian nousevan esiin, toki ihmiset tekevät muitakin muutoksia elämässään kuin pelkästään töiden suhteen ja kaikki alanvaihtajat eivät siirry toimistosta joogasalille...

Yleisen hyvän olon lisäämiseksi ja ylimääräisen ahdingon ehkäisemiseksi aion keskittyä nyt heinäkuussa tärkeiden kysymysten pohtimiseen ja jakaa ajatuksia täällä. Löysin pari nettisivua (tämän ja tämän), jotka ovat suurimmaksi osaksi ihan hömppää, mutta joukosta löytyy monia kysymyksiä, joita ihan jokaisen olisi hyvä miettiä. Tänään aloitan tällä...

Olen hyvin herkkä huomaamaan muiden taipumusta jättää iloitsematta asioista, joita he ovat saavuttaneet ja asioista, jotka ovat hyvin. Sen sijaan jotkut valittavat taukoamatta asioista, jotka ovat huonosti, ja muutamat jopa kuvittelevat jatkuvasti kohtaavansa huomattavasti enemmän vastoinkäymisiä kuin muut, vaikkei ulkopuolisen silmin näytä ollenkaan siltä.

Vaikka turhaudun helposti tällaiseen keskusteluilmapiirin myrkyttämiseen, en tiedosta kovin hyvin omaa taipumustani kallistua suuntaan tai toiseen positiivisuusvaa'alla. Yritän olla positiivinen ja tiedän varsin hyvin, että olen hyvin onnekas monen asian suhteen, eikä minulla ole kovastikaan varaa valittaa. Toki kaikille tulee joskus näitä hetkiä, kun tuntuu että hartioita painaa enemmän kuin yleensä, joko todellisesta taakasta tai hetkeen kertyneistä ohimenevistä ahdingoista. Vaikka niidenkin keskellä olisi hyvä muistaa olla iloinen ja kiitollinen hyvistä asioista, pitää tällaiset ahdingot käsitellä ja oman tyylin mukaisesti mahdollisesti keskustella jonkun toisen kanssa.

Joskus kuitenkin herään siihen, että kavereita tavatessa omakin keskustelu on pelkkää bitchingiä, lainatakseni hyvin kuvaavaa englanninkielistä termiä asialle. Tämä on kovin inhimmillinen tapa, ehkä kovin suomalainenkin? Muistan joskus yläasteella ihailleeni erästä luokkatoveriani, joka ei koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään ja oli aina iloinen ja positiivinen. Samaan asiaan liittyen olen monesti miettinyt, että jos lakkaisi sanomasta kaikkia turhia negatiivisia asioita ääneen, kuten tuntemattomien ihmisten arvostelu kadulla jne, muuttuisiko oma sisäinen ääni hieman pehmeämmäksi. Yritimme kerran työkaverini kanssa pitää negatiivisuusvapaata viikkoa, jolloin suusta sai päästää ulos ainoastaan positiivisia ajatuksia ja esim. jokaisesta negatiivisesta asiasta, jonka vahingossa sanoi, joutui keksimään samasta asiasta usean positiivisen puolen. Tämä kesti huomattavasti suunniteltua vähemmän aikaa, sillä työpaikan hankalan ilmapiirin vuoksi se kävi melko sietämättömäksi ja asia on siis toistaiseksi testaamatta. Samasta syystä kavereiden parisuhteet taitavat usein vaikuttaa ehkä ongelmallisemmilta kuin todellisuudessa ovatkaan. Ystävien kesken usein jaetaan huolet ja murheet, mutta hyvät asiat jätetään alkuhuuman hehkuttamisen jälkeen arjessa kertomatta, jolloin ystävälle syntyvä mielikuva saattaa olla hieman vääristynyt.

Taidanpa ottaa yhdeksi tavoitteeksi muistaa jakaa positiivisia ajatuksia myös ääneen. Onneksi saan toisinaan kehuja iloisesta olemuksesta, joten matka parempaan ei ehkä ole kilometrien mittainen. Astetta korkeampaan positiivisuuteen varmasti pääsee, kun aktiivisesti muistaa olla onnellinen ja myös kertoa siitä ääneen. Saavuttamattomista asioista unelmointia tuskin kannattaa lopettaa, sillä muuten ne jäävätkin saavuttamatta. Valittaminen ja unelmoiminen ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Lisäksi yritän muistaa olla paria päivää pidempään onnellinen asioista, jotka ovat jo olemassa, enkä heittäisi kaikkea itsestäänselvyyksien kasaan.

kuva täältä

"Hei beibi päästä sun tukkas valloilleen, mä löysään kravattii ja näytän tanssin askeleet" -Pariisin kevät

2011-07-01T16:26:00.006+03:00

Eilen oli amanuensuurin viimeinen päivä ja tänään alkoi siis kunnon loma. Tosin aion olla lomahuijari ja tehdä jonkin verran syventäviä opintoja eteenpäin heinäkuun aikana. Jos nyt ainakin pari tuntia päivässä... Heinäkuun lopussa odottaa viikko Islannissa, jolloin saa sitten tosissaan heittää kengät pois ja ottaa iisisti. Kirjoittelen ajatuksia harjoittelukuukaudesta vielä myöhemmin, kunhan saan vähän jäsenneltyä niitä.

kuva täältä

Tänään julkaistiin lista Helsingin lääketieteelliseen tänä vuonna hyväksytyistä. Tuli kovin elävästi mieleen ne kerrat, jolloin sain tietää, etten päässyt ja sitten se yksi, jolloin postilaatikosta löytyi paksu kirje, jonka myötä tämä blogikin on alkanut.

Muutama tuttu nimi löytyi tänäkin vuonna listalta. Käykö täällä ketään, joka on tänä vuonna pyrkinyt? Miten kävi? Onnea kaikille valituille, mahdollisesti törmäämme ensi syksynä, ja tsemppiä niille, joilla ei tänä vuonna onnistanut. Kyllä ne ovet vielä aukeavat, kunhan vaan jaksaa määrätietoisesti tehdä töitä!

Nyt lähden viettämään ensimmäistä lomapäivän iltaa ravintola Farangiin ja sen jälkeen leffaan, aurinkoista viikonloppua kaikille!

kissamainen juhannus

2011-06-27T17:19:00.003+03:00

Viivi-kissan toiveesta kavereiden kesäkuulumisia...

Karvaiset lapseni ovat joskus vilahtaneet kuvissa, mutta en ole tainnut koskaan kunnolla esitellä heitä täällä blogissa. Meillä siis asustaa kaksi kissaa, Tikru ja Nappi. Tikru täyttää syksyllä yhdeksän vuotta, vaikka tarkka syntymäpäivä on hämärän peitossa, ja Nappi on kuusi ja puoli vuotta vanha. Sosiaalinen Nappi on vieraiden suosikki, Tikrulle riittää, että on kietonut oman perheensä pikkusormen ympäri. Tikru stressaantuu melko helposti ja on siksi toisinaan äkäinen, sekä useimmiten ainakin aluksi piilossa, jos ylimääräisiä ihmisiä uskaltautuu kylään. Napilta taas puuttuu päästä suuttumispalikka ja kaikkien sylit ovat aika ihania.

Juhannuksen viettoon lähdettiin mökille, pienen taistelun jälkeen. Tikru ja Nappi ovat oppineet tunnistamaan pakkaustoimenpiteet ja siinä vaiheessa yleensä suorittavat ryntäyksen sängyn alle, josta niitä on kaikista vaikeinta onkia. Tällä kertaa laitoin makuuhuoneen oven ennaltaehkäisevästi kiinni siinä vaiheessa, kun Nappi oli sängyn alla, mutta Tikru ei vielä. Nappi on nimittäin helpommin höynäytettävissä tulemaan omatoimisesti pois kuin Tikru. Tikru kuitenkin teki huiman kamikaze-juoksun sängyn alle, kun ovea hetkeksi raotettiin vaatteidenhakumielessä. Näin jouduimme konttaamaan ja siirtämään koko sängyn ennen kuin päästiin matkaan.

Mökkiviikonloppu taisi kuitenkin tulla ihan tarpeeseen myös kissoille. Kotona on tällä hetkellä nimittäin meneillään rankka veskitreeni...

Lopputulostoiveena on päästä kokonaan eroon kissanhiekasta ja elää vähän helpommin ja hygieenisemmin. So far so good, eli toistaiseksi menee ihan kivasti, vaikka hidasta on. Setti tilattiin Briteistä, maksoi muutaman kympin. Tässä vielä video tavoitteesta, vaikka emme ehkä tähtää noin dramaattiseen lopetukseen ;)

Muutenkin mökillä on mukavaa, pääsee käymään ulkona ja myyrästämässä. Tikru ja Nappi ovat pääasiassa sisäkissoja, mutta tilaisuuden tullen tutussa paikassa tykkäävät myös ulkoilla. Nappi varsinkin on hyvin ansioitunut metsästäjä ja Tikrukin toisinaan. Tänäkin juhannuksena Nappi sai todistettavasti ainakin pari saalista, mutta taisi olla niin nälkä, ettei tuliaisiksi asti riittänyt. Hiirulaisilla ja myyrillä ei harmi vaan ollut juhannusrauhaa, kun kaupunkilaiskissat pistivät ranttaliksi.

Tässä pieni kuvasarja seikkailuista ulkona ja varsin rohkeasti laituriretkestä. Normaalisti laituri on vihoviimeinen paikka, kuka hullu nyt sinne veden keskelle menisi! Jos joku (tärkeä ihminen) sinne eksyy, niin varsinkin Tikru tykkää kovasti varoitella. Ehkä sen sisällä asuu lehmän sijaan pieni meripelastaja.

Ehkei laituri olekaan niin paha paikka, voihan sieltä katsella näin mukavia maisemia...

All silver linings come with a cloud.... Niin ihanaa kuin mökillä onkin, siellä piti ainakin nyt juhannuksena sietää näitä ryökäleitä, joiden suurin hupi tuntui olevan palapelin pelaaminen ja kissanmetsästyksen suunnittelu. Tikrun ja Napin omaan laumaan kuuluvat Dino ja Kirppu ovat molemmat jo enkelikoiria ja uusien hauvojen kainalo ei tunnu yhtä houkuttelevalta. Hyvin kuitenkin viikonloppu tasapainoiltiin ja vältyttiin pahimmilta traumoilta, sekä henkisiltä että fyysisiltä.

Iltapalalla pitkän päivän jälkeen.

Uutta mökkireissua, ja uutta juhannusta, odotellen... Kesäterkut kaikille muille karvapalloille!

"... Alaska can come too! THE END!"

2011-06-19T11:55:00.002+03:00

Sunnuntain iloksi klassikkovideo kahdeksan vuoden takaa:

P.S. Viivin toivoma kissapostaus tulossa :)

"Basically, my life is so boring, it's embarrassing." -Hugh Grant

2011-06-13T18:50:00.005+03:00

Melkein puoli kuukautta amanuenssina takana, toinen puolikas vielä edessä. On ollut leppoisaa ja mukavaa sekä hirmuisen mielenkiintoista. Kyseinen erikoisala on aina kiinnostanut minua ja olinkin tyytyväinen saatuani harjoittelupaikan juuri tältä osastolta. Potilaat ja tilanteet ovat sellaisia, joita ei välttämättä "perus" lääkärintyössä kohtaa, tai ainakin hyvin hyvin harvoin. Elokuussa taas jatkuvat ihan erilaiset kuviot. Sillä välin ehtii nauttimaan kesästä ja mansikoista, näin olen nytkin pienempimuotoisesti tehnyt aina töiden jälkeen ja viikonloppuisin...

Viime aikoina olen taas ollut hieman tyytymätön blogin suhteen, toisaalta en oikein tiedä, mitä haluaisin muuttaa. Ehkä kokonaisuus voisi olla jotenkin selkeämpi. Haluaisin päivittää useammin, toisaalta on aikamoinen writer's block, ei ole mitään sanottavaa. Tässä ehkä auttaisi jonkinlainen linjaus, mistä kirjoittaa. Nyt jutut ovat olleet aika pitkälle lääkisaiheisia ja sen lisäksi melko tyhjänpäiväistä höpinää. Aiemmista teksteistä taitaa löytyä asiaa vähän laajemmin, vähän ehkä vaihdellen ajankohdan mukaan.

Tyytymättömyys blogin suhteen taitaa vähän heijastella tyytymättömyyttä elämän suhteen. Älkää käsittäkö väärin, kaikki on hyvin - paremmin kuin hyvin. Minulla on vain tapana kyllästyä rutiineihin, kaipaisin jotain uutta. Tämän sanominen ääneen kuulostaa hieman tyhmältä, kun olen kuitenkin ensimmäistä kertaa harjoittelussa tänä kesänä, vuoden matkan päässä siihen, että saan tehdä töitä lääkärin sijaisena, minulla on kaksi reissua taskussa ja suunnitelmat monelle muulle. Joten onhan näitä uusia juttuja ja äksöniä meneillään.

Silti kaipaisin jotain maustetta ja äksöniä, joten jos jollain on jotain ideoita blogin tai elämän suhteen, viskokaa niitä usein niin tyhjään kommenttiboksiini!

kesähellettä!

2011-06-11T12:20:00.002+03:00

Pienet pallerot kesän vietossa:

kevään viimeiset tenttimutinat

2011-05-29T18:00:00.006+03:00

Kevään viimeinen tentti tuli suoritettua perjantaina. Ellei sitten käy niin ikävästi, että joutuisin uusintaan. 13 esseekysymystä ja noin sata oikein/väärin-väittämää, melkoinen paketti. Jännittävää oli, että kokeessa kysyttiin melko paljon asioita, joita ei kurssin aikana opetettu kovinkaan kattavasti tai jopa ollenkaan.

kuva täältä

Tarkoituksena on kai kuitenkin opettaa lääkärintyössä tarvitsemia asioita, kokeessa voi ilmeisesti kysyä kaikkea muutakin. Kaipa sitä satunnaisesti kaikenlaista tulee tarvitsemaan, mutta kuulemma yrittävät opetuksissa painottaa työssä usein vastaantulevia ja perusasioita.

Raaja-kurssi on muutenkin niin sekametelisoppa, että asioista jäi aika huonosti mitään kattavia kokonaisuuksia päähän. Yleisesti pidän näitä integroituja kursseja hyvinä. Ainakin joissain muissa lääkiksissä opiskellaan sisätaudit ja kirurgia, preklinikassa anatomia ja fysiologia erillisinä kursseina, Helsingissä kaikki samaan aikaan aihealueittain (elinjärjestelmittäin). Tämä ehkä helpottaa tulevaisuudessa, kun vastaanotolle tulee potilas, jolla on esim. vatsa kipeä. Kaikki tähän liittyvät eri erikoisalojen asiat on käyty saman kurssin aikana. Toisaalta sitten, kun on näitä ns. jämäkursseja, joihin tungetaan tyyliin seitsemää eri erikoisalaa, niin fiilis alkaa olemaan vähän liian hajanainen.

Nyt on onneksi kuitenkin kevään viimeiset rutistukset takana. Viime viikolla käytännössä kaikki hereilläoloaika meni joko koulussa tai lukiessa. Tentin jälkeen väänsin vielä viimeiset potilaspaperit kuntoon tarkastettavaksi. Viikonloppu on mennyt pitkälti palautuessa. Perjantaina sauna ja pieni pulahdus järveen tekivät hyvää, eilen kodin suursiivous ja sitten onkin voinut taas herätellä hieman sosiaalista elämää.

Vietän pienen miniloman vielä ennen keskiviikkoa, jolloin alkaa kesän ensimmäinen manu eli harjoittelu. Vähän jo jännittää, nyt kun asiaa ehtii ajatella. Onneksi paikka vaikutti mukavalta, kun kävin pari viikkoa sitten tutustumassa. Mutta nyt tosiaan pari päivää vapaata ja kavereiden treffaamista, Regattaa ynnä muuta kivaa :)

KE-SÄ!

2011-05-27T17:32:00.004+03:00

Tervetuloa kesäloma! Olen odottanut sinua niin ♥

kuva täältä

korvamato

2011-05-22T23:17:00.004+03:00

Miksi, oi miksi, soit päässäni?

"We are always running for the thrill of it thrill of it
Always pushing up the hill searching for the thrill of it
On and on and on we are calling out and out again
Never looking down I’m just in awe of what’s in front of me."

Empire of the Sun - Walking on a dream

Ja lopuksi haluaisin myös nostaa esiin kysymyksen: miksi tämä musiikkivideo on niin outo?

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

lääkissäpinää

2011-05-20T23:29:00.010+03:00

Viimeinen kouluviikko starttaa maanantaina, viikon päästä perjantaina on raaja-jakson tentti ja sen jälkeen pääsee kirmaamaan kesälaitumille. Raajat ja selkä -jakso on yksi klinikkavaiheen isoista kursseista, joka sisältää ortopediaa ja traumatologiaa, plastiikkakirurgiaa, verisuonikirurgiaa, infektiotauteja, käsikirurgiaa, fysiatriaa ja reumatologiaa, sekä tietysti näihin liittyvää radiologiaa. Aikamoinen setti siis, ja tunnelma on vähän sen mukainen. Paljon mielenkiintoisia opetuksia, toki joukossa joku vähän vähemmänkin stimuloiva, mutta pääsääntöisesti oikein kiinnostavaa. Silti fiilis osaamisesta on hieman hutera. Opittavaa on niin mieletön kasa, että asiat joudutaan käymään melko pikaisesti läpi, ja oppiminen siirtyy hyvin pitkälle omalle kontolle, toisin kuin esim. neuron kurssissa, jossa asiat kertaantuivat ja kertaantuivat. Toki silloinkin piti lukea, mutta esim. potilasta tutkiessa olo oli huomattavasti varmempi. Suunnittelinkin, että jossain vaiheessa teen itselleni jonkinlaisen lunttilapun ortopediaan liittyvistä nivelten testeistä ja asioista, joita niiden avulla saa selville. Ja tekemällähän sitä oppii...

kuva täältä

Tässä kurssissa on päässyt näkemään paljon enemmän käytäntöä kuin aiemmin. On esim. ollut klinikkapäiviä Jorvin ja Peijaksen sairaaloissa, pari ortopedian päivää, yksi plastiikkakirurgian päivä ja yksi verisuonikirran päivä vielä tulossa. Vastoin ennakko-odotuksia tähän mennessä plastiikkakirurgian klinikkapäivä on ollut suosikkini. Paljon mielenkiintoisia potilastapauksia sekä erityisen hyvä ilmapiiri osastolla. Ilmapiiriin kiinnitän aina heti huomiota, vaikka siitä havaitseekin vierailevana kandina vain pienen pintaraapaisun. En ole koskaan aiemmin ajatellut, miten monipuolinen ala plastiikkakirurgiakin on. Muiden suunnattua leikkaussaleihin seuraamaan leikkauksia hyppäsin itse seuraamaan plastiikkakirurgin poliklinikkavastaanottoa ja potilastapaukset olivat todella laidasta laitaan. Pitää laittaa tämäkin korvan taakse. Näin niitä vaan löytyy, yllätyksenä mielenkiintoisia aloja.

Eilen seurailin toimintaa Töölön tapaturma-asemalla. Kurssiin kuuluu puolentoista tunnin mittainen päivystyksen seuraaminen, jonka aikana pitäisi tutkia yksi potilas ja kirjoittaa tästä opettajalle raportti. Jäin lopulta viideksi ylimääräiseksi tunniksi, kun koko ajan tapahtui jotain jännittävää. Yhdessä välissä jopa hyppäsin neurokirurgian puolelle ihmettelemään leikkausta, jonka jälkeen palasin takaisin traumapolille. Kotiin lähdin joskus kymmenen jälkeen, kun nälkä alkoi kasvaa liian suureksi ja nukkumattikin hiipi jossain takavasemmalla.

kuva täältä

Tuntuu ihanalta, kun on pitkästä aikaa oikeasti motivoitunut olo opiskelujen suhteen. Näinhän ne isot tytöt ja pojat lupailivat, että klinikan alkaessa asiat maistuvat eri tavalla. Toki muutenkin on helpottanut, että olen saanut elämän siinä mielessä järjestykseen, että voin oikeasti pitää opiskeluja etusijalla, esimerkiksi töiden sijaan. Kyllä tämä lääkis ainakin minun kohdallani sen ykkössijan vaatii... Isosta innostuksesta huolimatta kevätväsymystä on hieman ilmassa ja viikon päästä alkava kesäloma on erittäin paikallaan. Viikko puurtamista siis vielä jäljellä, sen jälkeen pari lomapäivää ja sitten kutsuu ensimmäinen manupaikka...

♥♥♥

2011-05-09T19:31:00.009+03:00

Äitienpäivän tunnelmia:

Ja sen kunniaksi vielä Hello Saferiden Parenting never ends...

Mother, give me

back my old room

I won’t make a mess like I used to,

I won’t play my records

loud at nights,

I’ll keep it quiet

Mother, let me have my old bed back

and lay out clothes for me.

People give me work and money

They depend on me now,

if they only knew how thin the ice they walk on is.

If they only knew how thin the ice they walk on

Mother, please make

my decisions

like you once did,

this time I won’t pester you about it,

I’ll surrender

Mother, these streets

are too cold for me

I’m standing by your door

A plant under each arm,

let me move back in

Father, the last time you offered to teach me

all about the Baltic Sea, it was wasted on me.

Now I’m ready, throw me once again

the footballs you tried to throw and this time

I will catch and learn and know

Mother, if that’s not enough

bring me all the way back to

my original address

to your womb.

I have trouble sleeping but I don’t recall I had while in your womb.

teksti vailla nimeä

2011-05-08T00:36:00.003+03:00

Lauantai-illan viikonloppufiilistelyä... Vanhoja ystäviä ja hyvää ruokaa, yksi uunituore maisteri, loistavaa jääkiekkoa, vaikkakin vain toisella silmällä seuraten, yksi lapsuuden lempparileffoista, Prinssille morsian, ihan molemmilla silmillä katsellen, ja paljon muuta kivaa.

Viime viikko eteni myös sujuvasti, vaikka koko ajan odotankin enemmän ja enemmän kolmen viikon päässä häämöttävää kesälomaa. Koko ajan on oppinut kovasti uutta, tähänkin viikkoon on mahtunut nivelpistoharjoitus, ensimmäisen reumapotilaan tutkiminen ja kipsausharjoitus. Meillä kaikilla kahdeksalla oli leikisti Collesin murtuma, jonka reponoimme ja kipsasimme toisiltamme. En ole koskaan onnistunut ruttaamaan itseäni niin pahasti, että olisin ollut kipsin tarpeessa, joten nyt olikin hauska testailla, kuinka toimiminen käsi kipsissä sujuu. Kävimme lähes koko ryhmä kipsit kädessä syömässä sairaalan ruokalassa kipsausopetuksen jälkeen ja keräsimme muutamia hämmentyneitä katseita, pari tuli jopa ihmettelemään ääneen kipsejä. Tämän jälkeen piti kuitenkin mennä tutkimaan potilasta, joten kipseily loppui lyhyeen. Harjoittelemme kuitenkin vielä myöhemmin rannekipsin laittamista, ehkä sillä on pidempi elämänkaari. Ensi viikolla taas jotain uutta, klinikkapäivät Jorvissa ja myöhemmin Peijaksessa sekä tutustuminen molempiin tuleviin manupaikkoihin.

Lopuksi tämän lauantai-illan rauhoittaa Ranskan presidentin vaimo:

"The world's favorite season is the spring. All things seem possible in May." -Edwin Way Teale

2011-05-03T14:18:00.007+03:00

Vappu oli ja meni, samoin suurin osa reumatologian ryhmäopetuksista ja lehdetkin ilmestyivät puihin melkein salaa. Kaiken lisäksi Scandinavian Music Groupilta on jossain vaiheessa tullut uusi levy, enkä ole tiennyt tästä mitään. Vielä on kuuntelematta, mistä tällä kertaa tuulee/soi. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ensin pidän levyä vähän ärsyttävänä, mutta sisäänajon jälkeen se on erinomainen. Katsotaan, miten käy...

Raaja-kurssista on melkein puolet mennyt ja silti tuntuu siltä, ettei se olisi vielä alkanutkaan. Lähes kaikki ortopedian ryhmäopetukset ovat pakkautuneet kurssin loppupäähän ja kaikki muu paitsi reumatologia on ollut aika levällään. Tämä jättää helposti hyvin irrallisen olon asioista,

josta toivottavasti pääsen vielä eroon ennen toukokuun loppua. Tutkimatta ovat vielä myös kaikki potilaat, joita kuuluu neljä tähän kurssiin, kaksi reumapotilasta, yksi ortopedinen ja yksi traumapäivystyksessä. Rutistusta vielä siis riittää ennen kuin odotettu ja ansaittu (!) kesä(loma) alkaa.

Vappu tosiaan livahti ohi ja avasi kesäkauden. Viikonloppuun mahtui synttärijuhlat ja tuparit, meksikolaisia viiksiä ja pupukorvia, karaokebaari, Ullanlinnanmäki ja monet ystävät sekä tuhannet muut hattupäät, sauna ja hyppy järveen, uinti raekuuron aikana ja jallusimaa.

Tänään on virallisen vapun lopetus melkein perinteisellä vohveli-illalla. Mikki Hiiri -vohvelirauta käy kuumana ja me muut otamme elämän rennosti... ♥

Lopuksi vielä kuvia vappuviikonlopulta:

"Pop art is about liking things." -Andy Warhol

2011-04-28T23:33:00.007+03:00

Kuinka taiteellisesti sivistymätön voikaan rakastaa populaaritaidetta, on se niin ihanaa. Tällä viikolla olen hemmotellut itseäni Rasta Thomasin Rock the Ballet'lla ja uusimmalla ällörakkaushistoriadraamadraamadraamalla Water for Elephants.

Rock the Ballet oli ensisijaisesti viihdyttävä ja upea kokemus, josta olinkin jo etukäteen kuullut kovasti kehuja. Water for Elephants taas oli yksi näitä hienoja elokuvia, joka rakentaa tiettyyn aikaan ja ympäristöön kuuluvan maailman hyvin elävästi. Kun tähdittämässä on kaksi Hollywoodin suosituimmista näyttelijöistä, saadaan tietysti pientä halootakin aikaiseksi. Tämä lehtien harrastama otsikoiden metsästys ei kuulu minulle mieluisimpiin taiteenaloihin. Jos toinen on täynnä vihreää räkää, ei ehkä ole maailman suurin uutinen, etteivät suutelukohtaukset miellytä?

Onneksi tätä populaaritaidetta riittää, muuten kohtalona olisi katsella tsekkiläisiä taide-elokuvia. Oikeastaan haluaisin ymmärtää paremmin taidetta, niinkuin asiaan oikeasti perehtyneet ymmärtävät. Taitaa kuitenkin olla niin, että ainakin tähän astisen elämäni olen uhrannut johonkin muuhun kuin taiteeseen uppoutumiselle.

Taidenäyttelyissä yleensä etenen määrätietoisesti etuovesta uloskäynnille. Ovathan taulut ja muut taideteokset toki hienoja, mutten ole koskaan saanut selville, miten voi pitää itsensä viihdytettynä pysähtymällä ihmettelemään jotain loputtomaksi aikaa ja onnistua siten kuluttamaan taidenäyttelyissä tuntikausia. Minulle riittää, että kävelen hiljalleen eteenpäin pienin pysähdyksin. Tämä varmaan johtuu siitä, että vaikka kuinka haluaisin, minulta jää paljon näkemättä/ymmärtämättä. Suurin osa taidenäyttelyistä on siis "ihan kiva" -kamaa, mutta muutamista näyttelyistä muistan nauttineeni erityisen paljon. Yksi oli Tennispalatsin taidemuseossa muutama vuosi sitten ollut Jeff Koonsin näyttely ja toinen vuosi sitten pääsiäisenä New Yorkin MoMassa näkemäni Tim Burtonin näyttely. Näistä pitääkseen ei tosin tarvitse olla mikään kurttuinen taidekuraattori.

Kaiken tämän avautumisen jälkeen haluan myös tuoda esille, etten ymmärrä oopperaa ollenkaan, ja haluaisin tietää, miksi suomalaisessa teatterissa AR-TI-KU-LOI-DAAN niin kovasti. Näiden kaikkien asioiden sijaan voin kertoa teille, kuinka PCR toimii ja kuinka tietyn geenin monistamiseen suunnitellaan alukkeet ja miten DNA-sekvenssiä luetaan. Plöp.

"The World is a book, and those who do not travel read only a page." -St. Augustine

2011-04-27T23:50:00.012+03:00

Yksi pieni unelma on tehnyt muodonmuutoksen suunnitelmaksi ja kesälennot Islantiin ovat tallessa taskunpohjalla klemmareiden, karamellien ja kolikoiden seassa. Reissukohteen päättäminen ei ollut tällä kertaa ihan pala kakkua. Eurooppa ei huutanut nimiämme tarpeeksi kovaa, vaan kauemmas olisi ollut hinku (ilman yskää). Ajalliset rahkeet eivät kuitenkaan tällä kertaa riitä pidemmälle ja koska Islanti on ollut pidempäänkin mielessä, päätimme lähialuematkailla. Tulossa on huippureissu, siis valaita, sukelluksia, jäätiköitä, hiljaisuutta ja tyhjyyttä ♥

Pieni etukäteisfiilistely on aina sallittua...

kuva täältä

Ja koska yksi video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa...

(...ja myös auttaa lopullisen päätöksen tekemisessä!)

kevättunnelmissa

2011-04-25T13:32:00.008+03:00

Pääsiäisloma osui sopivaan kohtaan, pieni tauko tekee hyvää. Loman jälkeen koulua pitäisi jaksaa puskea vielä viisi työntäyteistä viikkoa ennen kesälaitumille kirmaamista. Raaja-jakson tähän astinen huipennus on ollut itsesuoritettu luomenpoisto. Aina kivaa, kun pääsee tekemään jotain :)

Kesäsuunnitelmatkin ovat pulkassa. Niihin sisältyy kaksi kuukauden mittaista manua eli amanuensuuria ja yksi kuukausi lomaa, jonka aikana tosin pitäisi viimeistellä syventäviä opintoja. Olen kovasti täpinöissä manuista, taas pääsee yhden askeleen eteenpäin.

Pääsiäisen kunniaksi muutama kevätkuva:

penguin tickle!

2011-04-20T19:14:00.006+03:00

Vaaliahdingon kourissa kiemurtelevan maailma muuttuu heti paremmaksi, kun katsoo hetken pingviinin kutitusta.

On se helppoa, kun tulee näin vähästä onnelliseksi!

"I like my money right where I can see it - hanging in my closet." -from Sex and the City

2011-04-13T20:25:00.010+03:00

Jeejee! Kevät on tullut ja pitkä shoppailullinen kuivakausi on päättynyt. Olen nykyään niin turhautunut kaupoissa ravaamiseen, etten edes muista, milloin olen viimeksi ollut kunnolla ostoksilla, joka tapauksessa siitä on ainakin ikuisia aikoja. Tänään kaupungille tuli lähdettyä melkein vahingossa, lahjaa ostamaan. Samalla käväisimme ystävän kanssa katsastamassa, josko Birkenstockia myyvään liikkeeseen olisi tullut uusi kuorma. Sairaalalla käyttämäni sisäkengät ovat niin hajoamisen partaalla, että olen joutunut jännittämään, milloin jommastakummasta putoaa puolikas pohjasta jonnekin käytävälle. Päädyin tylsän mustiin, sillä kuvittelen pinkkien (tai muiden vastaavien) syövän vielä herkkää ammatillista uskottavuuttani. Ehkä sitten, kun itsekin ainakin itse luotan omiin taitoihini ja tulevaan kokemukseeni, voin karistaa ulkoisen uskottavuuden tavoittelusta. Sen päivän saapuessa haluan myös värikkään stetoskoopin.

Kun putki aukesi näin hienosti, lähdimme valloittamaan Helsingin kauppoja ja tällaista shoppailumenestystä, flow'ta ja sirkusta pääsee harvoin kokemaan. Mukaan tarttuvati parit farkut ja paidat, joiden tarpeessa kipeästi olin ja joista kaikista olen onnellinen - ruutuja ♥ Lisäksi nappasin vielä mukaan pitkään kuolaamani ja pohtimani nahkaiset all star lightit, nam x)

Voitokkaan ostosrähistelyn jälkeen kouluhommat odottavat... Linjasta poiketen tällä kertaa pyöräytin tällaisen postausen. Lupaan, ettei näitä (todellakaan minun ostosfrekvenssilläni) tule liikaa tulevaisuudessakaan.

"Whoever said money can't buy happiness simply didn't know where to go shopping" -Bo Derek

"Leave all that you have and you're free to fly"

2011-04-11T17:41:00.003+03:00

Vaikka spotify- ja youtube-linkkejä tuleekin tänne usein viljeltyä, näillä perusteilla en ole tainnut koskaan jakaa biisiä blogiin. Useimmiten tulee linkattua kappale, jonka sanoituksista erityisesti pidän tai joku, joka sattuu sopimaan vallitsevaan fiilikseen tai elämäntilanteeseen. Tässä Rasmuksen Laurin uudessa Heavy-biisissä on kuitenkin niin mielenkiintoinen musiikkivideo, että se on tänne laitettava. Video onnistuu olemaan samaan aikaan hämmentävä, onnellinen, surullinen ja vähän pelottavakin.

Ja onhan tämä biisikin ihan tarttuva... :)

"So, Mike—got any summer plans?" "Why, yes, next Tuesday I'm having brain surgery. How about you?"

2011-04-09T10:27:00.010+03:00

Writer's block, aivot tyhjät ja nenässä nuha... Kirjailen kuitenkin jotain.

"We've all seen Apollo 13. NASA guys always have the old 'plastic bag, cardboard tubing, and duct tape' option to fall back on when the shit hits the fan. Neurosurgeons have no such leeway. What it comes down to is this: if a brain surgeon screws up, it means a multi-million-dollar malpractice suit, but if a rocket scientist screws up, it means a multi-million-dollar hit movie starring Tom Hanks."

— Michael J. Fox

kuva täältä

Vietimme viime viikon Töölössä neurokirurgien opetuksessa. Viikko olikin oikea tehopaketti. Pääsimme seuraamaan leikkauksia ja tapaamaan potilaita. Kaikki oli hirmu mielenkiintoista, mutta osaksi myös raskasta. Kaikki varmaan osaavat kuvitella, ettei useimmiten ole kysymys mistään pikkuasiasta, jos päätyy neurokirurgin hoitoon. Omia reaktioita onkin mielenkiintoista seurata. Suurimman osan ajasta keskittyy oppimiseen ja asioiden lääketieteellisen puolen miettimiseen. Toisinaan kuitenkin pienet ja ihan ylimääräiset jutut herättävät isonkin tunnereaktion ja joudun vähän tsemppaamaanpitääkseni naaman peruslukemilla. Tämän yleensä aiheuttaa joku, joka personoi potilasta vähän enemmän, esim. kortti omaisilta sängyn vieressä.

Olen myös huomannut, etten ole tainnut vielä sisäistää kunnolla tulevan lääkärin identiteettiä. Välillä yllätän itseni ihmettelemästä sitä, kuinka meille kerrotaan opetuksissa näitä asioita, esim. leikkausten tekniikoita jne. Tuntuu hetkellisesti ihan siltä kuin pääsisi salakuuntelemaan jotain sisäpiirin tietoa, vaikka potilastietoja lukuunottamatta suurimman osan asioista voikin lukea kirjoista tai julkaisuista. Parin sekunnin hassun olon jälkeen palautan itseni maanpinnalle (tai pilviin, miten sen nyt ottaa) ja muistan, että minunhan oikeastaan kuuluu ja täytyy tietää nämä asiat.

Tämä viikko oli erityisen hieno tämän "salaisen sisäpiiritiedon" kannalta, sillä Töölön neurokirurgian yksikkö on maailmalla hyvin tunnettu ja ulkomaisia vierailijoita tulee ovista ja ikkunoista seuraamaan, kun professori leikkaa. Me pääsimme oppimaan ja seuraamaan yksikön toimintaa ihan aitiopaikoilta.

kuva täältä

Perjantaina oli myös koko neuron jakson tentti, johon kertailin enemmän tai vähemmän koko tämän viikon. Tentti koostui pelkistä oikein/väärin -väittämistä, josta en juurikaan pidä. Voin kuitenkin onnellisesti nyt jo sanoa tentin olevan kirkkaasti läpi, saimme oikean vastausliuskan tentistä poistuessa. Ensi viikolla alkaa Raajat ja selkä -kurssi, edessä siis ortopediaa, reumatologiaa, plastiikkakirurgiaa jne.

Aurinkoa viikonloppuun!

harjoitus tekee mestarin

2011-04-01T14:03:00.009+03:00

Aprillipäivän kunniaksi FIMM:n tutkijat ovat vihdoin selvittäneet muumien genomin eli moomomin salat. Loistavaa tiedettä x)

kuva täältä

Neurologian kurssi on ensi viikon neurokirurgian pläjäystä vaille valmis. Olen tutkinut kaikki tähän jaksoon kuuluvat potilaat, käynyt seuraamassa neurologian päivystystä ja kuuntelemassa klinikkakokouksia. Potilaiden kanssa on sujunut mukavasti ja kurssin aikana on oppinut hyvin potilaan haastattelun ja tutkimisen, sekä diagnoosin tekoon tarvittavat tutkimusmenetelmät. Itse hoito on jäänyt aika vähälle, mutta aika pitkälle nämä neurologisten häiriöiden hoidot ja diagnoosin varmentaminenkin ovatkin erikoislääkäreiden hommaa. Muutamin poikkeuksin toki, mutta suurimmassa osassa yleislääkärille riittää osata epäillä ja tietää, milloin on kiire. Eilen pääsimme kokeilemaan taitojamme melkein todellisissa tilanteissa...

Neurologian kurssiin kuuluu vapaaehtoisena akuutti neurologian simulaatio-opetus, jossa käydään läpi tyypillisiä päivystyksellisiä neurologisia potilastapauksia. Potilaana toimii näyttelijä, jolla on nappi korvassa, johon hän saa ohjeita isoveljeltä eli opetusta pitävältä proffalta. Opiskelijat toimivat tilanteissa ryhmänä (tilannetta johtava lääkäri, kandi/nuorempi lääkäri ja sairaanhoitaja). Potilasta haastatellaan ja tutkitaan, aikarajoitusta tai varsinaista kiirettä ei ole ja ryhmä voi neuvotella keskenänsä. Potilasta saa kuvitteellisen sijainnin antamin rajoituksin kuvata ja tilata labroja. Kaikki ei toki onnistu, jos ollaan esimerkiksi terveyskeskuspäivystyksessä. Puhelimella voi soittaa mihin vaan, kaikki puhelut toki ohjautuvat proffalle viereiseen koppiin, joka sitten on tilanteen mukaan jonkun alan päivystävä erikoislääkäri tai labrassa tutkimustilausta vastaanottava hoitaja. Muut koulutukseen osallistuvat opiskelijat seuraavat tilannetta telkkarista viereisessä huoneessa. Kaikki tilanteet puretaan porukalla ja mietitään, mikä oli hyvää ja miten tilanteessa kuuluisi toimia.

Olin kuullut vanhemmilta opiskelijoilta koulutuksen olevan erittäin hyvä ja halusin ehdottomasti osallistua. Silti jopa yllätyin siitä, kuinka mukavaa oli päästä oikeasti kokeilemaan omia taitoja, miten diagnoosin teko onnistuu, miten osaa valita tilanteeseen sopivat kysymykset ja tutkimukset jne. Toki tässä oli opiskelukavereiden tuki ja kaikki mietittiin ryhmässä, mutta tilanne kuitenkin eteni koko ajan ja oli hienoa huomata, että ihan oikeat asiat tulivat mieleen ja tiettyjä vastauksia seurasivat oikeat jatkokysymykset jne.

Näitä saisi olla enemmänkin. Turvallinen ympäristö harjoitella vaikeita asioita ja saada palautetta omasta toiminnasta, mikä sen parempaa :)

me-me-meemi 2.0

2011-03-27T22:42:00.007+03:00

Koska kaikkien muiden viallisten ominaisuuksieni lisäksi olen hyvin kärsimätön, päätän 200. postauksen aiheen ihan itse. Tein blogin alkutaipaleella vuonna 2007 meemin, ja ajattelin tehdä samaisen uudestaan. Nyt kun aikajanalla on menty vähän eteenpäin, vastauksetkin ovat ihan erilaisia. Yksi kuitenkin pysyi samana ;)

kuva täältä

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2001:
1. Kirjoitin ylioppilaaksi ja pyrin ensimmäistä kertaa yliopistoon lukemaan biologiaa, jonne pääsin seuraavana vuonna.

2. Matkustin ensimmäistä kertaa Aasiaan. Tämä avasi aasiahuuman ja matkusteluputken siellä suunnalla, joka on jatkunut tähän päivään asti.
3. Aloitin astangajoogan, josta on tullut pitkäaikaisin on/off-harrastukseni.

Viisi vuotta sitten, vuonna 2006:
1. Aloitin työt tutkimusryhmässä, jossa viihdyin seuraavat neljä vuotta. Erittäin arvokas kokemus moneltakin eri kantilta.
2. Matkustin Bosniaan hetken mielijohteesta tapaamaan yläasteaikaista ystävääni, johon en saanut edes yhteyttä ennen kuin olin jo perillä.
3. Vietin näköjään melko tasaista elämää, koska kuvia tongittuanikaan en ainakaan keksi mitään muuta kovin mullistavaa tapahtuneen tänä vuonna. Ehkä sen voisi mainita, että matkustin takaisin Thaimaahan ensimmäistä kertaa tsunamin jälkeen. Palasin tsunamin vuosipäivänä samaan paikkaan, jossa olimme silloin, ja lähetin taivaalle paperilyhdyn.

Kolme vuotta sitten, vuonna 2008:

-tämä vuosi osuu jo aikaan, jolloin tämä blogi on ollut olemassa, joten näitä ja seuraavia tarinoita voi stalkata täältäkin...

1. Toteutin kaksi unelmaani ja matkustin junalla ja bussilla noin 11 000 km Hong Kongista Helsinkiin sekä Indonesian Bunakenille sukeltamaan.
2. Muutin kesäksi Cambridgeen tekemään tutkimusta. Projekti venyi paljon pidemmäksi ja edestakaisin lentelyä jatkui vuoden 2010 alkuun asti.
3. Elin ehkä elämäni epästabiileinta aikaa, kun samaan ajankohtaan oli kertynyt poukkoilu ympäri maailmaa, kova ja henkisesti raskas turbulenssi ihmissuhteissa ja osittain siitä johtuva oman itsen ja asioiden uudelleen määrittely, sekä liian iso kasa koulu- ja työhommia samanaikaisesti hoidettavaksi.

Vuosi sitten, vuonna 2010:
1. Päätin lopettaa tutkimustyön ja muuttaa takaisin Suomeen.
2. Edellisen syksyn edestakaisin lentelyn jälkeen aloitin rakentamaan yhteistä elämää Suomessa jonkun kanssa.
3. Olin elämäni ensimmäisellä pidemmällä vaelluksella Lapissa.

Tähän asti tänä vuonna:
1. Koulussa alkoi klinikkavaihe, joka tähän asti on ollut juuri niin motivoivaa ja mielenkiintoista kuin olin toivonutkin.

2. Olen tutkinut ensimmäiset potilaani.
3. Ostin lennot Tansaniaan, Saharan alapuolinen Afrikka siis korkattavana tänä vuonna.

Eilen:
1. Aamupalailin ystäväni pupun kanssa.
2. Kävin katsomassa teekkarispeksi Cirquen.
3. Kävin ystäväni syntymäpäivillä, jossa saapuessani oltiin jo siinä pisteessä, että ammuttiin perunapyssyllä ympäri kämppää ja kymmenen ihmistä änki itsensä samanaikaisesti suihkuun.

Tänään:
1. Nukuin pitkään.
2. Olin ensimmäistä kertaa testaamassa Korjaamon brunssia.
3. Kävin Nurmijärvellä tapaamassa poikaystävän sukulaisia.

Huomenna:
1. Menen iltapäivällä opetukseen, jonka aiheena on MS-tauti.
2. Luen neurologiaa, angstaan maanantaita ja paijaan kissoja.
3. Piipahdan vanhempien luona.

Ensi vuonna:
1. Pääsen ensimmäistä kertaa töihin lääkärin sijaiseksi.
2. Käyn vähän koulua ensin ja sitten sopivassa kohdassa lähden taas valloittamaan maailmaa, ehkä vähän pidemmän kaavan kautta. Näin pitkälle on kuitenkin hankala suunnitella, joten varaan oikeuden muutoksiin.
3. En ole vieläkään aikuinen.

Onni on...

2011-03-26T15:05:00.004+02:00

... rauhallinen lauantaiaamu, kaveri kylässä. Syödään aamupalaa. Verigreipit purskahtelevat ja juuri uunista otetut sämpylät sulattavat voin. Juodaan teetä ja lojutaan matolla kissoja rapsutellen. Aurinko paistaa ikkunasta sisään. Jutellaan hiljaisella äänellä ja kuunnellaan hyvää musaa.

P.S. Vuosien varrella säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoitellen tekstejä on nyt kertynyt 199. Jos jollain on jotain aihetoiveita seuraavaan kirjoitukseen tai ylipäänsä jotain ajatuksia tai kysymyksiä, niitä saa mieluusti esittää.

"Sometimes your only available transportation is a leap of faith." -Margaret Shepard

2011-03-16T11:45:00.002+02:00

Penguin leap of faith...

Mikä sankari ♥

perjantaipäivitys potilaista sekä asioista, joita ei tarvitsisi koskaan tapahtua

2011-03-11T17:13:00.009+02:00

Tutkin tänään ensimmäisen potilaani, joka vastoin aikaisempaa tietoa ei ollutkaan kovin karvainen. Neurologian kurssilla potilailta tutkitaan neurologinen status, eli paukutellaan refleksejä ja ihmetellään aivohermojen toimintaa ja motoriikkaa jne. Etukäteen jännitti ja siirsinkin potilaan tutkimisen eiliseltä tälle päivälle, jotta ehtisin illalla kunnolla kertaamaan, mitä oikeastaan pitikään kysyä ja tehdä. Hieman jännitin myös potilaan suhtautumista siihen, että kandi tulee käpälöimään ja teetättämään kaiken maailman sormi nenään -testejä ynnä muita. Lopulta kaikki meni hienosti, kommunikaatio potilaan kanssa sujui erinomaisesti ja ainakin suurin osa statustutkimuksistakin. Ihan kaikki heijasteet sun muut eivät ole vielä täysin hanskassa, mutta niitähän ehtii tässä harjoitella. Ja tarvittaessa paukutella kotiuhrin polvia.

kuva täältä

En aluksi käynyt lukemassa potilaspapereita, jotten tietäisi, mitä odottaa ja malttaisin rauhassa tutkia kaiken. Jälkikäteen kävin niitä vilkaisemassa ja päälöydökset osuivat ihan nappiin. En ole ollenkaan niin traumatisoitunut, kuin mitä etukäteen kuvittelin. Oli oikeastaan aika mukavaa. Yleensä meille sanotaan, että potilaalle pitää antaa ajatustaukoja ja pienet hiljaiset hetket ovat kanssakäymisessä hyväksi. Toki lääkärillekin ajatustauot olivat tärkeitä, ja tänään olin erityisen onnellinen, että potilaani antoi niitä kärsivällisesti minulle. Neuron kurssin aikana tulee tutkittavaksi vielä kaksi potilasta, ehkä sitten sujuu vielä sutjakammin :)

Käydessäni kansliassa vilkaisemassa potilaspapereita siellä kävi pieni kuhina ja telkkari oli auki. Koko päivän koulussa sähinöineenä olin totaalisesti missannut Japanin maanjäristyksen ja tsunamin. Tällaiset uutiset aina tuovat esiin ikäviä fiiliksiä ja muistoja, usein ihan eri tavalla kuin uutiset muista tuhoisista luonnonmullistuksista . Usein levottoman olon saavat aikaan jo uutisoidut tsunamivaroitukset, joista kuitenkaan suurin osa ei lopulta toteudukaan. Toivon parasta kaikille alueilla olleille ja heidän läheisilleen.

Nyt katsomaan lääkiksen speksiä... Iloa perjantaihin!

keskiviikon kehityskysymys

2011-03-09T12:54:00.005+02:00

Miksi lähes kaikki mielenkiintoinen on ainakin vähän vaarallista? Ja joskus enemmänkin...

kuvat ja niiden kavereita täällä

lääkisopiskelijan ajatuksia

2011-03-06T20:03:00.007+02:00

Etiikan kurssin päätteeksi piti kirjoittaa pohdiskeleva essee luennoilla mieleentulleista asioista ja päätin julkaista omani täällä. Uskoisin, että monet opiskelijakollegani ovat päätyneet kirjoittamaan abortista ja hyvästä kuolemasta ja sitä rataa, itse päädyin kirjoittamaan vähän erilaista tajunnanvirtaa. Huolestua ei saa, vaikka kirjoitetut asiat ovatkin minulle totta. Hymy on silti iso, vaikkei se tekstissä näykään. Ja jos joku tämän luettuaan huolestuu arvauskeskuksessa saamastaan hoidosta, tietäköön, että opetus on pääasiassa erittäin hyvää ja luotan ja uskon olevani valmiimpi lääkärintyöhön siinä vaiheessa kuin minulla on sitä mahdollisuus tehdä. Tämä ainakin jännityksen lisäksi tuntuu olevan ensi kesänä lääkärin kesäsijaisiksi menevien kandien yleinen tunnelma.

Hymyilkää tekin.

Luennolla käsitellyt British Medical Journalissa julkaistut neuvot nuorille lääkäreille jäivät mieleen. Moni kohta osui omiin epävarmuuksiin ja upposi. Pohdiskelevana ihmisenä olen useita näistä neuvoista puntaroinut, käännellyt ja väännellyt ennenkin. Silti se, että joku sanoo nämä asiat ääneen, tuntuu hyvältä. En olekaan yksin näiden ajatusten ja pelkojen kanssa. Lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa toki puhutaan jonkun verran epävarmuuksista ja asioista, jotka mietityttävät. Usein nämä ovat kuitenkin juttu-muodossa, eivät varsinaista asioiden syvällistä pohdintaa. Toki pohdiskeleva keskustelukin varmasti lisääntyy, mitä lähemmäs työelämää mennään.

Olen opiskellut lääketiedettä nyt kolme ja puoli vuotta, joista yhden ulkomailla työskennellen ja rästitenttejä suoritellen. Preklinikka on siis onnellisesti, ja onneksi, takana. Propedeutiikka oli kuin trailer klinikasta, mutta varsinaiset kliiniset kurssit alkavat ensi viikolla. Preklinikassa opitut asiat muodostavat toisille tukevan ja toisille vähän hataramman pohjan kliinisille opinnoille, itse kunkin henkilökohtaisesta kirjastotoleranssista riippuen. Kuitenkin nyt klinikan kynnyksellä tunnen olevani lääkärin työssä oikeasti tarvitsemieni asioiden oppimisen edessä ja alkutaipaleella. Huolimatta siitä, että olen vasta koteloitunut toukka, enkä lääkäriopiskelijan takkiin kuoriutunut perhonen, koen massiivista riittämättömyyden tunnetta nyt jo.

Yksi neuvoista nuorelle lääkärille on “kyseenalaista se, mitä sinulle opetetaan”. Kerran uskoimme maapallon olevan litteä ja eetterin oleva viides alkuaine. Myös nykyiset lääketieteelliset “tosiasiat” voivat heittää kuperkeikkaa ja onkin silkkaa typeryyttä sulkea silmänsä tältä. Tämän lisäksi yksittäisillä lääkäreillä ja opettajilla henkilökohtaiset mielipiteet ja uskomukset vaikuttavat suuresti sekä potilastyöhön että opiskelijoille opetettaviin asioihin. Vanhempien opiskelijoiden tarinat saman alan professoreista, jotka ovat täysin vastakkaista mieltä esimerkiksi lääkehoidosta, ovat huvittavia. Kuulostaa hassulta, kuinka peräkkäisillä luennoilla eri sedät tai tädit jakelevat jopa toistensa kanssa ristiriidassa olevia mielipiteitä. Tämä laittaa lähinnä miettimään, että entä silloin, kun jotain asiaa opettaa vain yksi opettaja. Kuinka paljon joskus radikaalitkin mielipiteet vaikuttavat opiskelijoiden ajatusmaailmaan? Kuinka silloin erottaa se, mikä on opettajan henkilökohtainen mielipide ja mikä yleisesti hyväksytty lääketieteellinen hoitolinja?

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tähän mennessä tapaamani opettajat tuntuvat myös arvostavan omaa erikoisalaansa niin ylitse muiden, etteivät ole katsoneet tarpeelliseksi kertoa meille opiskelijoille, joista kuitenkin vielä toistaiseksi koulutetaan yleislääkäreitä, mitkä asiat ovat oleellisia ja tarpeen osata esimerkiksi työskennellessä terveyskeskuksessä ja mitkä ovat syventävää tietoa. Lääketieteen alan tietomäärä on kuitenkin niin valtava, ettei sitä pysty edes käsittämään, saatika sitten hallitsemaan. Vaikka tiedon rajaisikin pelkästään lääketieteen opinnoissa opetettavaan asiaan, sitä on silti niin paljon, ettei ole realistista osata kaikkea. Ilman työkokemusta meidän opiskelijoiden on mahdotonta vetää itse rajaa äärimmäisen oleellisen, usein tarpeellisen tai sen tiedon välille, joka opetellaan, kun halutaan syventyä johonkin aiheeseen enemmän. Esimerkiksi viime syksyn genetiikan kurssilla meille kerrottiin, että suomalaisen lääkärin yleissivistykseen kuuluu tietää suomalaisen tautiperinnön tautien takana olevat geenit. Kiinnostuin vuosia sitten aikaisempien opintojen yhteydessä lääketieteellisestä genetiikasta ja ajauduin tekemään tutkimusta suomalaisen tautiperinnön taudeista, johon liittyen keräsin artikkeleista kaikkien tautiperintöön kuuluvien tautien mutaatioita kuukausien ajan. Tästä huolimatta en osaisi ulkomuistista täydellistä listaa tauteihin liittyvistä geeneistä, ja näin ollen koen vaatimuksen kohtuuttomaksi asiaan normaalin koulutuksen kautta huomattavasti pinnallisemmpin perehtyneelle terveyskeskuslääkärille. Tärkeämmältä tuntuisi ymmärtää asiaan liittyvät käsitteet ja osata etsiä ja soveltaa tietoa tarpeen tullen. Vaikka suurin osa vaatimuksista ei ehkä olekaan tätä luokkaa, tuntuu opeteltavan tiedon määrä silti usein ylitsepääsemättömältä, varsinkin kun se pitäisi osata vielä myöhemminkin elämässä. Yksittäisen kurssin asiat ovat useimmiten tentissä hanskassa, mutta on toinen asia, kuinka hyvin ne ovat mielessä seuraavana tai sitä seuraavana vuonna ensimmäistä kertaa töihin mennessä. Jatkuva riittämättömyyden tunne opinnoissa lisää jo muutenkin isoa stressikasaa, sitä kun lääketieteen opinnoissa riittää muistakin syistä.

Vaikka ns. oikeisiin töihin pääseminen ei vielä olekaan ensi kesänä edessä, oma pärjääminen ja osaaminen on paljon mielessä jo nyt. Kun tiettyjä toimenpiteitä pääsee harjoittelemaan kerran tai mahdollisesti katsomaan vierestä, kun joku toinen harjoittelee, voi olla vaikeaa olla näyttämättä omaa epävarmuutta potilaalle tosipaikan tullen. Vanhempien opiskelijoiden tarinat siitä, kuinka on ensin käyty katsomassa netistä video, kuinka polvipunktio tehdään, ja sitten menty tökkäämään potilaan polveen, eivät helpota ollenkaan ahdistusta, vaan lähinnä vahvistavat sen kauhukuvan, että näitä tilanteita todennäköisesti tulee eteen useitakin. Yksi BMJ:n neuvoista onkin “ensimmäiset 10 kertaa (potilaan tutkiminen, tipanlaitto, haavanompeleminen jne.) ovat aina vaikeita; pyri siis tekemään ne 10 ensimmäistä kertaa mahdollisimman pian”. Tämä kuulostaa erittäin järkevältä, mutta olisipa edes ensimmäisenä, jopa toisenakin kertana, aina joku seniori huolehtimassa, että homma menee oikein tai ainakin lyhyen matkan päässä ihan siltä varalta, jos tulisikin jotain kysyttävää. Matkan olisi suotavaa olla lyhyt myös henkisesti. Näin ei valitettavasti taida aina olla. Ensimmäistä kertaa kesätöissä olevat kandidaatit pyörittävät osastoja itsekseen ja takapäivystäjät ovat kiukkuisia, kun koko ajan soitellaan. Tähän kohtaan taitaa olla neuvo “suhtaudu nöyrästi omaan tietoosi äläkä pelkää tunnustaa omaa tietämättömyyttäsi” paikallaan. Toisin sanoen takapäivystäjien kärttyisyyden pitäisi viuhahtaa nopeasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja soitella joka tapauksessa, jos siltä tuntuu. Toisaalta vanhemman lääkärin kauhu on kuulemma kandi, joka kuvittelee osaavansa kaiken. Jälkien korjailusta taitaa kuitenkin tulla paljon enemmän harmia ja vaivaa kuin puhelimeen vastaamisesta kesken unien.

Ymmärrän, että lääketieteen kandidaatti tai vastavalmistunut lääkäri, on vielä ihan raakile. Työn oppii työtä tekemällä, eikä valmiiksi tule silti koskaan. Epävarmuutta ja virheitäkin on opittava sietämään. Kuinka tämän käytännössä toteuttaisi, onkin tuhannen taalan kysymys. Lääkärikunta tuntuu olevan yhteiskunnassa jatkuvan arvostelun alaisena aivan eri tavoin kuin monet muut ammattikunnat. Tämä on ihan ymmärrettävää, pääseväthän lääkärit niin lähellä ihmisten henkilökohtaisia asioita. Olen opintojen myötä pikkuhiljaa alkanut asettamaan itseäni lääkärin saappaisiin kuunnellessani lähipiirini kritiikkiä heitä tai heidän tuttaviaan hoitaneista lääkäreistä. En enää juurikaan myötäile enkä puhise harmistuksesta heidän kanssaan. Sen sijaan olen miettinyt, joko ääneen tai hiljaa itsekseni, kuinka vaikea tilanne on ollut lääkärille, olisinko itse osannut toimia paremmin vastaavassa tilanteessa ja mitkä mahdolliset asiat tai käytännöt ovat vaikuttaneet tilanteen kulkuun. Kritiikin tai kommenttien määrä on valtava, tuntuu että lähes jokaisella on sanansa sanottavana lääkärikäynnin jälkeen. Ja kohta olen itse se, josta jonkun toisen läheiset puhisevat, ehkä joskus kiittelevätkin. Neuvo “kohtele potilaita samalla huolellisuudella ja kunnioituksella kuten kohtelisit läheisiäsi” osuu tämän asian ytimeen ja varmasti tuo suurimman osan potilaista arvostuksen. Kuinka hyvin tätä neuvoa pystyy kiireen ja kaikkien byrokratian ja terveyspolitiikan aiheuttamien ristipaineiden keskellä noudattamaan, vaikka kuinka haluaisi, aiheuttaa isoa huolta. Jokainen potilas toivoisi, että lääkäri pysähtyisi kiireen keskellä ja antaisi aikaa juuri hänelle ja ainakin toivottavasti jokainen lääkäri toivoisi voivansa pysähtyä ja antaa aikaa kaikille potilailleen, mutta kuinka tämän yhtälön saisi varsinkin julkisen terveydenhuollon puolella toimimaan?

Moniin kysymyksiin löytyy varmasti vastaus työelämän myötä ja jokaiselle kehittyy oma tapansa käsitellä asioita, sietää epävarmuutta ja saada homma toimivaksi sekä itsensä että potilaiden kannalta. Sitä odotellessa jäljelle jää vain ratkaisun löytäminen siihen, kuinka olla hyppimättä seinille kunnes kaikki muut asiat selviävät.

"No winter lasts forever; no spring skips its turn." -Hal Borland

2011-03-01T22:47:00.006+02:00

Maaliskuu! Kevät! Ainakin melkein... :) Aurinko on jo täällä ja pakkasetkin poistuvat aikanaan. Odotan sulavia jäitä tallottavaksi jalkakäytävillä. Odotan nurmikkoa, ja erityisesti sitä, kun joku, paitsi minä, leikkaa sitä. Tätä saa kai hetken vielä odottaakin, mutta parempaa tuoksua ei olekaan. Ja sitten vielä kumisaappaita ja saippuakuplia ♥ Kevätkevätkevät!

helmikuun viimeisen illan biisi

2011-02-28T22:54:00.003+02:00

Simply Redin Fairground, tykkään tunnelmasta. Hyväätä yötätä!

P.S Laulajan look on niin ... että olisi tainnut ollut parempi vaihtoehto linkittää biisi Spotifysta. Tai ehkä vaihtoehtoa ei edes ollut, kai tämäkin piti jakaa.

"Anatomy is destiny." -Sigmund Freud

2011-02-24T00:13:00.006+02:00

Silloin, kun olin peruskoulussa, esitelmiä varten mentiin kirjastoon etsimään kirjoja käsiteltävästä aiheesta. Olen tehnyt yläasteella tutkielman naisen asemasta antiikin Kreikassa ja etsinyt siihen kaiken tarvittavan materiaalin lähikirjastosta. Tällä hetkellä yläastetta käyvät pitäisivät tätä varmasti jo aivan yhtä antiikkisena kuin sitä Kreikkaa, vähän niinkuin lankapuhelinlinjaa kotona...

Nykyään homma tosiaan pelaa eri tavalla. Google on kehittänyt hienon avun kaikille ahdistuneille anatomian pänttääjille. Google Body toimii Google Chrome -selaimella. Nyt melkein harmittaa, että preklinikan anatomian opiskelut ovat jo takana. Onneksi kerrattavaa on vielä runsaasti ;)

Tässä esittely Google Bodysta:

Ja sen jälkeen illan iloksi pari meitä vain-ihan-vähän-antiikkisempaa sukupolvea yhdistävää faktaa :)

You know you're an 80's child if...

- You had a crush on one of the New Kids on the Block members
- You know the profound meaning of "Wax on, Wax off."
- You know that another name for a keyboard is a "Synthesizer."
- You hold a special place in your heart for "Back to the Future."
- You knew "The Artist" when he was humbly called "Prince."
- You own any cassettes.
- You were led to believe that in the year 2000 we'd all be living on the moon.
- You have ever pondered why Smurfette was the ONLY female smurf.
- You wore biker shorts underneath a short skirt and felt stylish.

Elämän totuudet valikoiden poimittu täältä.